Keskikesää kohti

Keskikesällä lainapuutarhassa pääsevät luonnonkukat valloilleen. Luonto on upeasti luonut omaa pehmeätä palettiaan pirttipenkin perennojen joukkoon ja saa näin jatkaakin. Sulassa sovissa tädykkeet ja koiranputket, pionit ja virnat. Näin sylikkäin ne saavat jatkaa hoidossanikin, koska tätä upeampaa kombinaatiota en tiedä.

Oi ihana toukokuu!

Uskoisin, että en ole ainoa, joka nimeäisi toukokuun suosikkikuukaudekseen puutarhassa. Jo pelkkä uusi, tuore, kirkas vihreä puissa riittäisi siihen. Mutta entä sitten kaikki kukkivat puut, vielä kaiken valtaamattomat rikkakasvivauvat, puolittain lehtien taakse piiloutuvat näkymät, auringon hehkuva valo päivisin ja iltojen kuulaus?

Toukokuuta on ihana muistella ja vielä ihanampi unelmoida seuraavaa. Siispä käytän tämän hetken palaten yhteen menneeseen toukokuuhun jo taakse jätetyssä rivitalopihassamme. Välillä kaipaan sitä niin, että se kouraisee ja tekee pahaa ajatella, että se on kaikki mennyttä. Mökkipuutarha on vasta syntymässä, eikä siellä vielä ole kovin paljoa ihailtavaa mihinkään aikaan vuodesta.

Siispä palataan menneseen. Palataan sinisenä loistaneeseen toukokuuhun, jossa oli sekä formaalia muotoa että hempeyttä samassa paketissa.

Muistatteko tädykkeiden sinimeren, kun pikkiriikkiset nuput aukesivat paljastaakseen nämä kukat?

Vanhat, maalta tuodut akileijansiemenet tuottivat näin kauniita nuppuja ties missä ihanissa, keväisissä sävyissä. Nyt toivon, että löydän näille myös täydellisen paikan mökkipuutarhan hiukan varjoisimmista osista.

Minkälainen on sinun ihana toukokuusi?

Siirry sivun alkuun