Pala englantilaista puistoa, here you are!

Kesäterveiset avoimista puutarhoista ja Huovilan maisemapuistosta Kärkölästä. Tämä harvinaislaatuinen englantilaistyylinen puisto on restauroitu 1900-luvun tyyliin ja siinä vuorottelevat metsäisemmät alueet, polut sekä peräkkäiset lammet. Erikoinen rauniokartano ja sen sisällä kasvavat ruusut sekä saniaiset ovat täysin omanlaisiaan Suomessa.

Lammen rannan rehevää kasvillisuutta.

Heinäkuussa kasvu on rehevää, mutta olisin mieluusti ollut paikalla jo aiemmin, kun lammen rannan kurjenmiekat kukkivat. Näin helteillä ihanin tunnelma oli varjoisassa kivirauniossa ruusuja nuuskien sekä mäntyisen rinteen pehmeillä poluilla tallaten.

Kävijöille suosittelen piknikin panemista pystyyn tai vaikkapa mukavaa kirjaa ja muutama tunti aikaa myös loikoilla. Alueella on myös oikein mukava kahvila, jos kahvihammasta kolottaa.

Pikkuriikkisiä pensasruusuja

Tämä suloinen, pikkuriikkinen pensasruusu on valloittanut sydämeni! Pienikukkainen, mutta ahkerasti kukkiva – koko pensas yhtä kukkaa! – ruusu on kerrottukukkainen ja tanakan oloinen.

Huomaan tykästyväni useimmiten vähän erikoisempiin ruusuihin. Ovathan suurikukkaiset jalostetutkin ruusut toki komeita, mutta jokin näissä perinteisissä pensaissa vain kiehtoo enemmän.

Helppohoitoisuus on toki oleellinen osa miellyttävyyttä ja pensasruusut useimmiten pärjäävät juurtumisen jälkeen melkein omillaan. Mikään ruusu ei taida kaitaa lisälannoitusta keväisin ja aurinkoinen paikka on niille mieleen.

Ikävä kyllä tästä ruususta ei löydy sen enempää tietoa, mutta se on peräisin Vilppulasta. Tällaisen kaunokaisen voisin minäkin ottaa vaikka ilman nimeäkin!

Ruusu on kuvattu Pirkanmaan perinnepihalla Tampereella.

Pensasruusujen lumoissa

Olen viettänyt hyvän tovin tutkien Suomen oloissa menestyviä ruusuja ja niiden vaatimuksia. Tässä hyvänä oppaana on ollut kirjastosta mukaan poimimani Pirjo Raution kirja Suomen ruusut. Painos on loppuunmyyty, mutta antikvariaateista sitä voi tietenkin yrittää metsästää. Mainio teos, jossa on erinomaiset kuvat ja tarkat hoito-ohjeet ja menestymisalueet, suosittelen siis kaikille!

Olen oppinut muun muassa sen, että Suomessa kestävimmät ovat pimpinella-, kurttu-, ranskan- ja villiruusujen ryhmiin kuuluvat ruusut. Ensimmäistä edustaa muun muassa kovin tuttu juhannusruusu ja kurtturuusuja löytyy usein viheralueilta näin kaupunkien sisältä.

Ruusut kukkivat noin kolme viikkoa ja parhaimman kukinnan saa siis taattua valitsemalla eri ryhmien ruusuja. Aikaisimpia kukkijoita ovat villi- ja pimpinellaruusut, jotka kukkivat kesäkuussa ja kukintaa aina syksyyn asti jatkavat myöhäisimpänä kurtturuusut.

Ruusut viihtyvät auringossa ja kohopenkissä, jossa ei ole pelkoa seisovasta vedestä. Vartettujen ulkomaalaisten ruusujen sijaan kirjassa suositellaan kestävämpiä omajuurisia kotimaisia, joita valitessa samalla tukee mukavasti paikallista taimituotantoakin.

Kaikki artikkelin ruusukuvat on otettu Tampereella Hatanpään arboretumin ruusutarhassa, joka on jokaisen ruusunystävän paratiisi. Linkittämäni ruusut johtavat Simolan rosarion sivuille.

Pimpinellaruusut

Tämän ryhmän ruusut ovat vähään tyytyväisiä, eri kokoisia aivan matalista kolmimetrisiin ja ne tekevät paljon juurivesoja. Lehdet ovat pienet ja sinivihreät ja pensaiden ruskaväritys on näyttävä. Ruusut kukkivat edellisvuoden versoilla, joten keväällä voi leikata ainoastaan viottuneita oksia. 

Suosikkejani tässä ryhmässä ovat:

Tarhakurtturuusut

Kurtturuusut on yleensä helppo tunnistaa paksuista, ryppyisistä lehdistään.

Luonnon- eli villiruusut

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena metsä-, karjalan-, orjan-, koiran- ja okaruusuja, joista suurin osa on suurikasvuisia pensaita, jotka soveltuvat puutarhan suoja-aidanteisiin. Ne kukkivat kesäkuusta heinäkuun alkuun ja kukinnan lisäksi niillä on usein kauniit ruskavärit ja syötävät kiulukat.   

Omia suosikkejani tässä ryhmässä ovat muun muassa:  

Olen saanut omaan mökin sisääntulon aidanteeseeni nyt kolme ihanaa ruusunalkua, mutta olen onnistunut unohtamaan, oliko yksi niistä tavallinen juhannusruusu vai vaaleanpunainen ’Juhannusmorsian’? Kaksi muuta ovat sentään muistissa: tarjan- sekä papulanruusu. Toivottavasti pihaan saadaan mahtumaan lisääkin – näitä ihania olisi niin paljon!

Siirry sivun alkuun