Projetina taloyhtiön piha. Osa 1.

Havainnekuvana puiston monipuolinen istutus syysasussaan

Olemme asuneet Vuoreksen uudessa lähiössä pian puolitoista vuotta. Hyvin tyypillisesti täälläkin on rakennusaikana kaadettu puut pihoista ja uudet istututetut ovat vielä vitsaksia. Täällä on muuten kyllä panostettu luonnonläheiseen puistomaisemaan ja monissa taloyhtiöissäkin pihat on suunniteltu nätiksi. Meillä näin ei voi sanoa olevan. Varsinkin sisäänkäyntien puoli sekä talojen päätyjen istutusaltaat ovat paljaita. Niihin oli suunnitteluvaiheessa tarkoitettu monipuolisempaa kasvustoa, mutta lopulta niihin jäi vain lehmukset sekä seppelvarpuja.

Uskalsin hihkaista yhtiökokouksessa, että voisin piirtää suunnitelmaa, jolla pihapiiriä voisi elävöittää ja tuoda sinne lisää väriä. Luontoarvot ovat minulle tärkeitä, joten suunnittelen istutuksia sillä ajatuksella, että ne houkuttelisivat myös pölyttäjiä ja perhosia ihmisten iloksi. Monimuotoisia ja monilajisia altaita on siis tuloillaan.

Oman asuitaloni päädyssä oleva allas avautuu itään-etelään, joten siinä riittää valoa ja lämpöä vaikka mille. Taloyhtiön toisessa päässä sijaitseva allas taas on melkeinpä kokonaan varjossa, joten se on hiukan haastavampi kasvupaikka.

Rappukäytävien ovien edustoilla on istutettuna vain tuivioita. Metalliaita, joka erottaa taloyhtiön lähiön läpi kulkevasta kävelyväylästä on kuitenkin aivan liian herkullinen paikka jättä huomiotta. Se soveltuu hyvin varjon-puolivarjon köynnöksille. Lisäksi kaavailen siihen hiukan korkeuseroja erilaisilla havuilla.

Sain taloyhtiön alkuperäisen pihasuunnitelman käyttööni. Siitä on helppo kopioida leivinpaperin avulla itselle kopio, jossa näkyvät ne oleellisimmat ja niiden sijainnit. Mitta-asteikko on tosin istutusten suunnitteluun liian suuri.

Ensimmäisenä edessä on siis alueiden mittaaminen, jotta saa käsityksen, mitä niille mahtuu ja kuinka paljon. Se onnistuu helposti pitkällä rullamitalla, josta on muodostunut puutarhassa kultaakin kalliimpi väline. Tässä hommassa on helpoin käyttää apukäsiä.

Seuraavaksi se suunnittelun antoisin kohta eli kasvien valitseminen. Joitakin ideoita syntyi heti pihan nähtyäni, kuten sisäänkäyntien köynnöshortensiat. Muita valintoja täytyy hiukan pohtia ja miettiä, mikä voisi sopia Vuoreksen yleiseen tyyliin. Onneksi juuri tätä luonnollista teemaa on käytetty täällä paljon ja se sopii omaan näkemykseeni hyvin. Olen ihaillut varsinkin Kirjailijanpuiston moniljaisia kohoaltaita, joista saa hyvin inspiraatiota. Puiston laidalla kiemurtelevat polveilevat istutukset, joissa kasvaa valtavasti eri lajeja. Puita, perennoja, pensaita, erilaisia heiniä ja kaikki silmien korkeudella ihailtavaksi. Tältä samalta pohjalta ajattelin minäkin lähteä, tosin pienimuotoisemmin.

Ensimmäinen tehtävä on visualisoida mielessään, mitä voisi paikalle kuvitella. Piirrän muutaman hahmotelman muodoista ja korkeuksista, kasveista sen kummemmin vielä välittämättä.

Lajivalikoimaa olisi niin runsaasti. Seuraavaksi mietinkin, mikä omaa silmää miellyttää. Toistaiseksi olen saanut suht vapaat kädet suunnitelman tekoon, joka varmasti vielä tarkentuu muiden asukkaiden mielipiteiden mukaan. Hiukan värejä, tunnelmaa ja eri vuodenaikojen mahdollisuuksia kuvitellen alan listata jo lajejakin.

Seuraavassa osassa perehdyn paremmin varsinaisiin kasvivalintoihin sekä suunnitelman tekoon näin harrastajapuutarhurin silmin.

Pioniympyrä kasvaa

Pihamme lähtökohtana on ympyrän muotoinen istutus, jota kutsun pioniympyräksi. Siinä kasvaa tällä hetkellä neljä pionia ja erilaisia muita perennoja. Alkutekijöissäänhän se vasta on istutusten osalta, mutta hahmotettavissa.

Nyt oli vihdoinkin aika kaivaa lavakaulukset esiin ja asemoida ne paikoilleen pioniympyrän ulkoreunoille polun viereen. Lavakaulusten asennusprojekti johti pienoiseen lisätyöhön polkujen muodossa, ja tämä oli askel kohti valmiimpaa istutusaluetta. Pioniympyrä siis kehittyy lähemmäs kohti lopullista perennojen ja hyötykasvien yhteiseloa eli kai se jonkinmoinen potager tulee lopulta olemaan.

Mittailua ja mallailua pioniympyrän ulkokehällä. Matonriekaleet ovat nollabudjetin katekankaina polun alla.

Ensimmäisenä koetin, miten eri tavoin lavakaulukset voi asetella. Kuvista huomaa hyvin, että valtaisan kokoisesta alueesta ei ole kysymys. Itse ympyrä on halkaisijaltaan kolme metriä. Niinpä istutuslaatikoiden asemointi piti miettiä tarkkaan. Päädyin asentamaan ne suoralla akselille ympyrästä nähtynä, ja ne sopivatkin hyvin suunniteltujen polkujen varteen.

Kevät herätti pionit ja nuputti tulppaanit

Pioniympyrän asukkeja ovat muun muassa pionit ’Garden Lace’, ’Coral Sunset’ ja ’Pecher’ sekä niiden uusin sisarus ’Duchesse de Nemours’, jonka istutin tänä keväänä. Haluaisin lisää pioneja myös ympyrän ulkolaidalle ja niiden seuraan sitten paljon ihania perennoja. Olen istuttanut jonkin verran sipulikukkia, muun muassa helmililjoja sekä pieniä parvitulppaaneita elävöittämään keskipihaa myös keväisin. Lisäksi nakkasin keskustan rungollisen syreenin alle muutaman näyttävän isomman tulppaanin keltaisen ja oranssin väreissä. Tulppaanit tuntuvat taantuvan täällä harvinaisenkin nopeasti, joten ne todennäköisesti ovat vain tämän kevään ilo.

Polun leveyden miettiminen käynnissä

Polkujen tarkoitus on ennen kaikkea katsetta ohjaava ja koristeellinen. Ne ovat vain puoli metriä leveitä, joten valtavia huoltotoimenpiteitä niiltä ei pysty tekemään. Sen mitä tarvitsee, toivottavasti kuitenkin.

Meillä oli ennestään kasa vanhoja tiiliä. Ne eivät ole olleet erityisen kestäviä, joten jos niitä joskus vielä saa hyödynnettyä, niin nyt. Siispä päätin korottaa istutuskehikot maasta tiilien avulla. Se pitää puun irti maanpinnasta, jonka toivoisin ennaltaehkäisevän laatikoiden lahoamista.

Polkujen alle katekangasta pitämään sora maasta erossa

Polku kulkee nyt ikään kuin suoraan ympyrän halki jatkaakseen toiselle puolelle, vaikka käytännössä katkeaakin ympyrän ajaksi. Se kiemurtelee vasemmalle kirsikkapuun alle ja oikealla toivottavasti tulevaisuudessa yhtyy metsärinteeseen johtavaan polkuun ja johtaa vaahteran alla olevan penkin luo.

Sorakerros paikoillaan

Käytettävissä oleva sora poluille on liian isorakeista, joten hiljakseen kokoan isompia murikoita polkujen reunoille rajaamaan istutusalueita ja keskikohta jää silloin enemmän hiekalle. Nollabudjetilla mennään, joten sitä otetaan, mitä saadaan. Visuaalisesti nuo isommat kivet miellyttävät kyllä silmää, tuovat vähän vaihtelua.

Etuovelta katsottuna polku johtaa suoraan pioniympyrän keskelle

Polku-urakka on toistaiseksi saatettu valmiiksi. Se, mihin polut lopulta johtavat ulkolaidoilla on vielä keskeneräinen homma, mutta toivottavasti ne ovat osa suurempaa verkostoa ja rajaavat tulevaisuudessa pihan eri alueita.

Pioniympyrän ulkokehä mietityttää varmasti monia. Siihen on tuloillaan rengasmainen istutus, johon pääosaa esittämään on valittu 52 kappaletta perennoja. Perennakuorma on noudettavissa ensi viikonloppuna, jonka jälkeen pääsen laittamaan tuon kohdan loppuunsa valmiiksi. Loppukesästä toivoisin näyn olevan huomattavasti vehreämpi ja miellyttävämpi kuin nyt. Sitä odotellessa!

Siirry sivun alkuun