Hellepäivän siestaa

Kun helle saa oman pään pehmeäksi, on hyvä vetäytyä hiukan siimekseen. Täältä näkyviltä piilottelemasta löytyy kesän viimeisiä hellepäiviä viettävä Pirkanmaan perinnepiha. Niin tuttu ja rakas oman opinahjon ponnistus ja kädenojennus kohti kestäviä perinnelajikkeita. Pihan sisältö on kerätty pirkanmaalaisilta pihoilta ja kaikilla perennoilla on historia ja oma tarinansa. Voit tutustua näihin tarkemmin perinnepihan omilla sivuilla www.perinnepiha.fi.

Sorakäytävät mutkittelevat perenna-alueiden väleissä. Itse piha rakentuu vanhan Ahlmanin kartanon päärakennuksen ja sen viereisten vanhojen puutalojen väliin. Oikein soma ja sopiva paikka moiselle pihalle.

Perinnepiha on tainnut jäädä hiukan muiden puutarhakohteiden jalkoihin, mutta sitä voi kyllä suositella kaikille. Varsinkin arboretumiin suuntaavat voisivat samalla reissulla piipahtaa Ahlmanilla. Etäisyyttä ei ole kuin muutama kilometri. Vielä vinkkinä, että oppilaitoksen omia tuotoksia hyödynnetetään lähipuodissa ja kahvilassa, joten kuivin suin ei tarvitse poistua.

Jäljelle jää tämä takkutukka.
Haalistuneenakin niin kaunis.
Urbaanimpi humalasalko.
Kiirettä pittää. Nähdään taas ensi keväänä!

Elokuun kultaa

Miten erikoinen olikaan vuoden 2018 kesä! Kuumuutta ja kuivuutta kesti – juhannusta lukuunottamatta – toukokuusta elokuulle. Ilmeisesti säät eivät suosineet päiväperhosiaakaan, koska bongasin koko kesänä vain muutaman. Edes perhosten suursuosikit eli elokuussa kukkivat loppukesän väriläiskät piiskut ja punahatut eivät niitä vetäneet puoleensa.

Päiväperhosten sijaan kesän valloittajia olivat gammayökköset. Alueittain ne aiheuttivat suuriakin satotuhoja esimerkiksi härkäpapuviljelmillä, kun niiden toukat järsivät pellot paljaiksi. Myös perennamailla oli nähtävillä niiden suuri määrä ja ne tallentuivat näihinkin kuviin Tampereen arboretumista.

Pala englantilaista puistoa, here you are!

Kesäterveiset avoimista puutarhoista ja Huovilan maisemapuistosta Kärkölästä. Tämä harvinaislaatuinen englantilaistyylinen puisto on restauroitu 1900-luvun tyyliin ja siinä vuorottelevat metsäisemmät alueet, polut sekä peräkkäiset lammet. Erikoinen rauniokartano ja sen sisällä kasvavat ruusut sekä saniaiset ovat täysin omanlaisiaan Suomessa.

Lammen rannan rehevää kasvillisuutta.

Heinäkuussa kasvu on rehevää, mutta olisin mieluusti ollut paikalla jo aiemmin, kun lammen rannan kurjenmiekat kukkivat. Näin helteillä ihanin tunnelma oli varjoisassa kivirauniossa ruusuja nuuskien sekä mäntyisen rinteen pehmeillä poluilla tallaten.

Kävijöille suosittelen piknikin panemista pystyyn tai vaikkapa mukavaa kirjaa ja muutama tunti aikaa myös loikoilla. Alueella on myös oikein mukava kahvila, jos kahvihammasta kolottaa.

Siirry sivun alkuun