Vihdoinkin hempeää vaaleankeltaista!

On tätä odotettukin! Sekä kurjenmiekkojen kukintaa, mutta erityisesti tätä hennon vaaleankeltaista väriä juuri tässä ’Butter and Sugar’ -siperiankurjenmiekassa. Ihastuin väriin muutama vuosi sitten ja haaveilemani vaaleankeltaiset pionit ovat vielä vasta unelmointiasteella, mutta tämäpä yllätti ja pisti kukkien.

En ole aina oikein oivaltanut kurjenmiekkojen kauneutta. Niiden lähempi tarkastelu on tuonut esille piirteitä, joita en voi vastustaa. Paperinohuet terälehdet ja raikkaan kirkkaan värit soveltuvat minun visuaaliselle silmälleni, vaikka kukkien muoto onkin edelleen lähinnä omituinen. Pidätkö sinä kurjenmiekoista?

Minulla on aivan muutama hyvin erinäköinen kurjenmiekka, mutta ne eivät istutusvuoden jälkeen ole enää kukkineet. Tutustuin kurjenmiekkoihin lisää ja opin, että ne eivät pidä siitä, että ne istutetaan liian syvään. Siihen olin varmasti syyllistynyt.

Siirsinkin kaikki kurjenmiekkani pioniympyrän laajennokseen aiemmin kesällä, kun ne olivat vaarassa hukkua nurmikkoon ja sen myötä tulla ajetuksi nurmikon mukana. Muissa iiriksissä ei vielä ole näkynyt nuppuja, mutta ehkä nekin ensi vuonna tästä innostuvat. Tarjolla olisi muun muassa ’Empress of India’, joka on vaalean orvokinsininen. Myös perinteinen taatankurjenmiekka on jättänyt kukinnan väliin, joten toivon tämän siirron olevan niille kaikille hyväksi.

Arovuokkojen vuoro

Arovuokot ovat yllättäneet tämän puutarhurin. Niin näyttäviä, niin helppoja ja niin monipuolisia. Parasta niissä on niiden unikkomainen kepeys ja liike tuulen mukana.

Kauniita illan laskevassa vastavalossa
Yhtälailla mielenkiintoisia harmaampanakin päivänä

Oi ihana toukokuu!

Uskoisin, että en ole ainoa, joka nimeäisi toukokuun suosikkikuukaudekseen puutarhassa. Jo pelkkä uusi, tuore, kirkas vihreä puissa riittäisi siihen. Mutta entä sitten kaikki kukkivat puut, vielä kaiken valtaamattomat rikkakasvivauvat, puolittain lehtien taakse piiloutuvat näkymät, auringon hehkuva valo päivisin ja iltojen kuulaus?

Toukokuuta on ihana muistella ja vielä ihanampi unelmoida seuraavaa. Siispä käytän tämän hetken palaten yhteen menneeseen toukokuuhun jo taakse jätetyssä rivitalopihassamme. Välillä kaipaan sitä niin, että se kouraisee ja tekee pahaa ajatella, että se on kaikki mennyttä. Mökkipuutarha on vasta syntymässä, eikä siellä vielä ole kovin paljoa ihailtavaa mihinkään aikaan vuodesta.

Siispä palataan menneseen. Palataan sinisenä loistaneeseen toukokuuhun, jossa oli sekä formaalia muotoa että hempeyttä samassa paketissa.

Muistatteko tädykkeiden sinimeren, kun pikkiriikkiset nuput aukesivat paljastaakseen nämä kukat?

Vanhat, maalta tuodut akileijansiemenet tuottivat näin kauniita nuppuja ties missä ihanissa, keväisissä sävyissä. Nyt toivon, että löydän näille myös täydellisen paikan mökkipuutarhan hiukan varjoisimmista osista.

Minkälainen on sinun ihana toukokuusi?

Scroll to top