Hellepäivän siestaa

Kun helle saa oman pään pehmeäksi, on hyvä vetäytyä hiukan siimekseen. Täältä näkyviltä piilottelemasta löytyy kesän viimeisiä hellepäiviä viettävä Pirkanmaan perinnepiha. Niin tuttu ja rakas oman opinahjon ponnistus ja kädenojennus kohti kestäviä perinnelajikkeita. Pihan sisältö on kerätty pirkanmaalaisilta pihoilta ja kaikilla perennoilla on historia ja oma tarinansa. Voit tutustua näihin tarkemmin perinnepihan omilla sivuilla www.perinnepiha.fi.

Sorakäytävät mutkittelevat perenna-alueiden väleissä. Itse piha rakentuu vanhan Ahlmanin kartanon päärakennuksen ja sen viereisten vanhojen puutalojen väliin. Oikein soma ja sopiva paikka moiselle pihalle.

Perinnepiha on tainnut jäädä hiukan muiden puutarhakohteiden jalkoihin, mutta sitä voi kyllä suositella kaikille. Varsinkin arboretumiin suuntaavat voisivat samalla reissulla piipahtaa Ahlmanilla. Etäisyyttä ei ole kuin muutama kilometri. Vielä vinkkinä, että oppilaitoksen omia tuotoksia hyödynnetetään lähipuodissa ja kahvilassa, joten kuivin suin ei tarvitse poistua.

Jäljelle jää tämä takkutukka.
Haalistuneenakin niin kaunis.
Urbaanimpi humalasalko.
Kiirettä pittää. Nähdään taas ensi keväänä!

Elokuun kultaa

Miten erikoinen olikaan vuoden 2018 kesä! Kuumuutta ja kuivuutta kesti – juhannusta lukuunottamatta – toukokuusta elokuulle. Ilmeisesti säät eivät suosineet päiväperhosiaakaan, koska bongasin koko kesänä vain muutaman. Edes perhosten suursuosikit eli elokuussa kukkivat loppukesän väriläiskät piiskut ja punahatut eivät niitä vetäneet puoleensa.

Päiväperhosten sijaan kesän valloittajia olivat gammayökköset. Alueittain ne aiheuttivat suuriakin satotuhoja esimerkiksi härkäpapuviljelmillä, kun niiden toukat järsivät pellot paljaiksi. Myös perennamailla oli nähtävillä niiden suuri määrä ja ne tallentuivat näihinkin kuviin Tampereen arboretumista.

Näyttävää ja rohkeaa

Tämä lainapuutarhan istutus on täysin omaa käsialaani. Valloitin tälle tilaa nurmikolta ja vanhan pihakoivun kannon viereltä, ja perennapenkki rajaakin nyt mukavasti marjapuutarhan varsinaisesta etupihasta. Valikoin siihen näyttäviä tummempia punaisia sekä tummalehtisiä kasveja, joista en ehkä itse olisi omassa pihassa niin välittänyt, mutta joista lainapuutarhassa pidetään. Olen kuitenkin huomannut, että omakin maku on kummasti muuttunut näitä kaunokaisia hoidellessa, enkä pistäisi kirkkaampia värejä meilläkään niin pahaksi…

Istutuksen kuningatar on itseoikeutetusti tummanpunaisesta fuksiaan taittava ’Scarlet O’Hara’ -pioni. Olen esitellyt sen jo aiemmin tarkemmin, jos haluat lueskella siitä lisää.

Tummia lehtiä edustaa ensisijassa tämä näyttävä syyskimikki ’Brunette’. Sen lehdistö näyttää alkukesästä pronssiin vivahtavalta ja tummuu ikääntyessään tumman viininpunaiseksi. Odotan tämän näyttävää kukintaa todella. Tutustuin kasviin avoimissa puutarhoissa, joissa se kasvoi siirtolapuutarhamökin seinustalla melkein katon rajassa kukkien – ja oli aivan erilaisten pörriäisten peitossa. Tämä oli viime kesänä vielä niin pieni, että se ei ehtinyt kukkia, mutta tänä kesänä odotan tältä paljon.

’Ruby Cloud’ -isotähtiputki edustaa istutuksen kepeämpää osastoa. Väri on tähtiputkeksi todella intensiivinen, vaikkakin joukossa näyttää osittain olevan vaaleampiakin kukkia.

Tämä hyväntuoksuinen lupiinilajike ’Rote Flamme’ tuli vastaan pitkän etsinnän jälkeen. Vaikka nämä vahvemman väriset lajikkeet eivät ole leviäväisiä, olen silti pitänyt huolen, että se ei pääse siementämään, varmuuden vuoksi. Upea, huomattavasti villiintynyttä lupiinia kestävämpi kukinto ja näyttävä väri ovat edukseen.

Penkin edustalla kasvaa näiden lisäksi vielä valkoinen ukonhattu ’Album’, erittäin intensiivisen tummalehtinen ’Onyx’-harjaneilikka sekä punaväriminttu ’Cambridge Scarlet’.

Siirry sivun alkuun