Paljaasta runsaaksi eli mökkipihan muutos etupihalla

Tervetuloa tutustumaan tarkemmin meidän mökkimme tulevaan englantilaistyyliseen puutarhaan. Kukkarunsaudesta haaveilu on aloitettu hyvissä ajoin ja jotain ollaan päästy jo toteuttamaankin.

Tutustumiskierroksen aloitan sisäänkäynnin edestä etupihalta. Olen nimennyt pienemmät alueet tarpeen mukaan; on navetan edustaa, kivikkoa, metsärinnettä, tuuliaidannetta, ja kaiken keskellä nököttää pioniympyrä.

Tuoksukönnöskuusama viihtyy navetan edustalla vanhoissa heinäseipäissä

Etupiha on etelänsuuntainen ja sinne paistaakin aurinko viistosti heti aamulla ja niin pitkälle iltapäivään, kunnes mäki lännen puolella estää auringon ulottumisen pihaan myöhään iltapäivällä. Se onkin lämmin paikka, mutta välillä kovin tuulinen.

Ensimmäinen kesä mökillä

Pihamaa ei ole suuren suuri ja siihen oli ostohetkellä ahdettu sekä koivukujanne että kolmisenkymmentä (!) herukkapensasta. Ensimmäisenä kaadettiin suurin osa vanhoista koivuista ja hankkiuduin eroon mökin edustan pensaista. Sen jälkeen oli aika kylvää lisää nurmikkoa ja alkaa suunnitella pihaa kohti värikästä ja runsasta puutarhaa, josta olen haaveillut.

Etupihan läpi kulkevan tien toisella puolen on navetta, jonka edustalle rakensin kaksi uutta istutusaluetta. Toinen rakentui luontevasti keskellä nurmikkoa nököttäneen kalliokumpareen ympärille ja toinen saunan ikkunoiden edustalle. Ei kerrota kasveille, että sauna ei vieläkään ole käyttökunnossa ja että sen eteen valikoimani korkeat ritarinkannukset eivät siis sen myötä ole ihailtavissa molemmin puolin… Navetan edusta on puolivarjoinen auringon siirtyessä sinne vasta vahvasti iltapäivän puolella. Vaikka tontti onkin muuten todella kuiva, navetan edustalla viihtyvät myös kosteampaa alustaa vaativat kasvit ja navetta suojaa niitä takaa puhaltavilta tuuliltakin.

Itse mökkiin liittyvistä remonteista voin kirjoitella joskus enemmänkin, mutta ajatuksena on maalata mökki perinteisen punaiseksi, joskus. Punainen tupa, valkoiset ikkunanpielet, kukkiva perennarunsaus, istuskelu- ja ruokailupaikka, perhosia ja pörriäisiä, lintuja, aurinkoa, heinän tuoksua, lähilampaiden tyytyväiset bäät… Sellaista mielikuvaa rakentelen siis. Pihapiirin muut rakennukset ovatkin jo punamullalla.

Näkymää pioniympyrän takaa rinteen edustalta kohti vanhaa autotallia

Kasvivalikoima tulee olemaan perinteinen, kestävä ja sisältää runsaasti pensaita. Värimaailmassa liikutaan vaaleapunaisen, violetin, valkoisen ja vaaleankeltaisen joukossa. Tosin mukaan on jo nyt löytänyt tiensä myös kirkas punainen ja oranssit… Lopputulos tullee olemaan aikamoinen sekamelska värejä ja muotoja.

Ruusupensaita, köynnösruusu, syreenejä, päivänkakkaroita, pioneja, punahattuja, astereita, kurjenpolvia, malvoja, hanhikkeja… Ja kevääksi runsaasti kukkivaa tietenkin myös!  

Istuskelualue, mahdollinen terassi, siintää vasta ajatuksissa

Haluaisin rajata pihamaan omaksi viihtyisäksi keitaakseen perinteisellä lauta-aidalla. Ruusuja ja muita kukkivia pensaita aidan viereen, pieni puu tai parikin sekä rajaamaan näkymiä että tarjoamaan silmäniloa, penkki vaahteran ympärille ja istuskelualue pirtin ikkunan edustalle. Portin haluaisin myös.

Kivikkoistutus pirtin kuivassa päädyssä

Mökin pirtin puoleinen pääty on rutikuiva ja paahteinen, eikä siinä tuntunut menestyvän mikään. Parhaita ideoitani olikin tehdä siihen tarkoituksella kivikkoistutus, jossa lähinnä maksaruohot ja muut mehikasvit vuorottelevat kivien kanssa. Se pärjää hyvin vähällä huomiolla ja rikkaruohojakaan ei tarvitse usein nyppiä, kun nekään eivät näin kuivassa viihdy.

Tähkätädykkeet ilahduttavat navetan edustalla
Niistä on iloa myös talventörröttäjinä

Mökkipihan suuri mullistus

Aluksi oli mustaviinimarjapuska, toinen, kolmas, kolmaskymmenes. Sitten tuli emäntä, lapio ja tarmonpuuska.

Mökkipiha ensimmäisenä kesänä.

Pihamaan tärkeimpiä muutoksia on ollut kaataa koivukujanteesta kaikki keskimmäiset puut. Ne tekivät pihasta sekä rutikuivan että turhan varjoisan.

Seuraavaksi lähdin miettimään olosuhteiden parantamista tuulen vuoksi. Päädyin monilajisen pensasaidanteen istuttamiseen tontin reunan ja pellon välille. Sen toivoisin tulevaisuudessa auttavan peltojen yli kantautuviin puhureihin. Aita on vielä hajanainen ja taimet pieniä, mutta hiljalleen syntymässä.

Etupihan idea alkoi muovautua hitaasti. Oleellisin oli saada puut istutettua ensin. Lopulta etupihalle on toistaiseksi valikoitunut vain suklaakirsikka sekä rungollinen syreeni, jos sen jollakin asteella voi puuksi laskea.

Muodollisesti päädyin rakentamaan pihan keskikohdan eli sisäänkäynniltä alkavan akselin kohdalle pyöreän perennamaan, johon pääosaan tulevat pionit sekä keskellä kasvava rungollinen syreeni. Tämän pioniympyrän ympärille tuli sorapolku, johon oli tarkoitus tehdä myös sivuhaarat niin, että ympyrästä pääsee kulkemaan kolmeen suuntaan. Polkujen varteen tulisi kehämäinen perennapenkki molemmin puolin.

Ympyrän taakse haaveilen penkistä. Tällä hetkellä haluaisin englantilaistyylisen kukkivan köynnöspenkin, se olisi aivan ihana sekä katseenvangitsijana että käytännössä lepopaikkana.

Pihan ja tien välillä on syntymässä ruusuaidanne. Siinä kasvaa tällä hetkellä morsion-, Papulan- ja tarjanruusut ensimmäistä kevättään. Toivoisin niiden eteen lauta-aitaa, jonka takaa ruusut ojentelisivat kukkiaan tielle päin… Romanttista ja tuoksuvaa, siis. Tie itsessään ei ole valtaisi läpikulkuväylä, vaikka pihamaan katkaiseekin. Tien toisessa päässä on vain yksi mökki.

Tästä kaikki lähti.

Esittelen pihaa tarkemmin aina sen parissa puuhatessani. Pelkästään etupihalla on useampia erilaisia alueita, joilla on eri tehtävä ja hyvin erilaiset kasvuolosuhteet kasveille. Ja kaikkialla valtavasti tehtävää! Palaamme siis pian.

Pioniympyrä kasvaa

Pihamme lähtökohtana on ympyrän muotoinen istutus, jota kutsun pioniympyräksi. Siinä kasvaa tällä hetkellä neljä pionia ja erilaisia muita perennoja. Alkutekijöissäänhän se vasta on istutusten osalta, mutta hahmotettavissa.

Nyt oli vihdoinkin aika kaivaa lavakaulukset esiin ja asemoida ne paikoilleen pioniympyrän ulkoreunoille polun viereen. Lavakaulusten asennusprojekti johti pienoiseen lisätyöhön polkujen muodossa, ja tämä oli askel kohti valmiimpaa istutusaluetta. Pioniympyrä siis kehittyy lähemmäs kohti lopullista perennojen ja hyötykasvien yhteiseloa eli kai se jonkinmoinen potager tulee lopulta olemaan.

Mittailua ja mallailua pioniympyrän ulkokehällä. Matonriekaleet ovat nollabudjetin katekankaina polun alla.

Ensimmäisenä koetin, miten eri tavoin lavakaulukset voi asetella. Kuvista huomaa hyvin, että valtaisan kokoisesta alueesta ei ole kysymys. Itse ympyrä on halkaisijaltaan kolme metriä. Niinpä istutuslaatikoiden asemointi piti miettiä tarkkaan. Päädyin asentamaan ne suoralla akselille ympyrästä nähtynä, ja ne sopivatkin hyvin suunniteltujen polkujen varteen.

Kevät herätti pionit ja nuputti tulppaanit

Pioniympyrän asukkeja ovat muun muassa pionit ’Garden Lace’, ’Coral Sunset’ ja ’Pecher’ sekä niiden uusin sisarus ’Duchesse de Nemours’, jonka istutin tänä keväänä. Haluaisin lisää pioneja myös ympyrän ulkolaidalle ja niiden seuraan sitten paljon ihania perennoja. Olen istuttanut jonkin verran sipulikukkia, muun muassa helmililjoja sekä pieniä parvitulppaaneita elävöittämään keskipihaa myös keväisin. Lisäksi nakkasin keskustan rungollisen syreenin alle muutaman näyttävän isomman tulppaanin keltaisen ja oranssin väreissä. Tulppaanit tuntuvat taantuvan täällä harvinaisenkin nopeasti, joten ne todennäköisesti ovat vain tämän kevään ilo.

Polun leveyden miettiminen käynnissä

Polkujen tarkoitus on ennen kaikkea katsetta ohjaava ja koristeellinen. Ne ovat vain puoli metriä leveitä, joten valtavia huoltotoimenpiteitä niiltä ei pysty tekemään. Sen mitä tarvitsee, toivottavasti kuitenkin.

Meillä oli ennestään kasa vanhoja tiiliä. Ne eivät ole olleet erityisen kestäviä, joten jos niitä joskus vielä saa hyödynnettyä, niin nyt. Siispä päätin korottaa istutuskehikot maasta tiilien avulla. Se pitää puun irti maanpinnasta, jonka toivoisin ennaltaehkäisevän laatikoiden lahoamista.

Polkujen alle katekangasta pitämään sora maasta erossa

Polku kulkee nyt ikään kuin suoraan ympyrän halki jatkaakseen toiselle puolelle, vaikka käytännössä katkeaakin ympyrän ajaksi. Se kiemurtelee vasemmalle kirsikkapuun alle ja oikealla toivottavasti tulevaisuudessa yhtyy metsärinteeseen johtavaan polkuun ja johtaa vaahteran alla olevan penkin luo.

Sorakerros paikoillaan

Käytettävissä oleva sora poluille on liian isorakeista, joten hiljakseen kokoan isompia murikoita polkujen reunoille rajaamaan istutusalueita ja keskikohta jää silloin enemmän hiekalle. Nollabudjetilla mennään, joten sitä otetaan, mitä saadaan. Visuaalisesti nuo isommat kivet miellyttävät kyllä silmää, tuovat vähän vaihtelua.

Etuovelta katsottuna polku johtaa suoraan pioniympyrän keskelle

Polku-urakka on toistaiseksi saatettu valmiiksi. Se, mihin polut lopulta johtavat ulkolaidoilla on vielä keskeneräinen homma, mutta toivottavasti ne ovat osa suurempaa verkostoa ja rajaavat tulevaisuudessa pihan eri alueita.

Pioniympyrän ulkokehä mietityttää varmasti monia. Siihen on tuloillaan rengasmainen istutus, johon pääosaa esittämään on valittu 52 kappaletta perennoja. Perennakuorma on noudettavissa ensi viikonloppuna, jonka jälkeen pääsen laittamaan tuon kohdan loppuunsa valmiiksi. Loppukesästä toivoisin näyn olevan huomattavasti vehreämpi ja miellyttävämpi kuin nyt. Sitä odotellessa!

Siirry sivun alkuun