Lainapuutarhassa

Blogin lukijoille tulee varmasti tämän kesän aikana tutuksi meidän mökkipihamme lisäksi naapurin lainapuutarha, jossa puutarhuroin myös. Olen laittanut vanhaa pihapiiriä kymmenisen vuotta, ensin arastellen ja tunnustellen ja nyt vähän rohkeammallakin kädellä karsien. Ajattelin muutamassa postauksessa avata tarkemmin, mitä puutarhaan kuuluu nyt ja mitä siellä on aiemmin tapahtunut. Näin ensimmäisellä kerralla esittelen aluetta yleisesti.

Lainapuutarha on vanhan, 1800-luvun puolivälissä rakennetun maatilan päärakennuksen piha. Se jakautuu ensisijaisesti kahtia etu- ja takapihaksi, mutta myös näillä alueilla on täysin toisistaan poikkeavia käyttötarkoituksia. Maatila itsessään on seissyt samalla paikalla jo useita vuosisatoja, ja sitä ennen mökkimme viereisellä pellolla, entisellä kylätontilla ennen isojakoa.

Pihamaa on aiemmin ollut jonkun puutarhaihmisen käsissä, koska siellä ovat säilyneet upeat, vanhat perennaistutukset molemmin puolin sisäänkäyntiä. Perennojen lisäksi tontilla on ollut omenapuita sekä etu- että takapihalla, osa näistä on edelleen elossa. Myös jonkin verran marjapensaita löytyy. Pääosin puutarha oli kuitenkin ehtinyt villiintymään pahasti ja hyvin hiljakseen olen sitä yrittänyt taas kesyttää.

Kirjoitin taipaleen alkuvaiheilla näin: 
 

Tein polviin asti mudassa ja kyynärpäihin asti mullassa hommia lainapuutarhassa. Vanha puutarha, tai ne useat erilaiset tilat joihin se jakautuu ja joihin olen mennyt upottamaan sormeni, kutsuivat maan paljastuttua. Raivasin, riuhdoin, riivin, raastin, leikkasin, lakaisin ja kompostoin, näinkin asian voisi muotoilla. Aloitteleva puutarhuri yrittää aloittaa homman hitaasti, ja katsoa ennen kuin katuu. Nyt pienimuotoisen puuttumisen jälkeen yli satavuotias puutarha saa kasvaa hiukan ja kertoa, mistä on tehty. Sen jälkeen voi taas tehdä jotain uutta. Ihanaa, kun tietää, että ilman minuakin kaikki toimisi kuten tähän asti. Heinä, nokkonen, vuohenputki ja villiruusu vain menestyisivät vuosi vuodelta paremmin. Pidän tätä leppoisana haasteena ja rankkana työleirinä samaan aikaan.
Vanha hapertuu… 
  …vihertyy…
…vaan jaksaa kestää…
Pihapiirin omenapuiden parasta antia on vielä itseään odottava kukinta.

Kevät on ennättänyt lainapuutarhaan tänäkin vuonna. Säteet kiertävät pihapiirin rakennukset, löytävät lehvästöt, sievät nuput ja vielä tulevat kukatkin. Lainapuutarha herää, kuten satoja vuosia aiemminkin, kuten sitä seuranneet silmät ovat sukupolvesta toiseen heränneet kevään ihmeeseen. 

Seuraavassa osiossa kerron tarkemmin pihan eri alueista. Näkemisiin!

Huikaisevan kaunis kevät

Vielä nupullaan…

Kevät oikein hurahti kasvuun, kun huhtikuun yli kahdenkymmenen asteen lämpötilat hellivät vielä ruskeaa maisemaa. Jokilaaksossa heräsivät kukkaan ovenpielen krookukset ja odotettu kylmänkukkakin tykkäsi lämpimästä. Viherrys nousi muutamassa päivässä puihin asti.

Haavan kukinnot ovat jännittävän näköisiä dramaattisen punaisena.
Japaninriippalehtikuusi Larix kaempferi ’Stiff Weeper’ kärsi yllättävän lumikuorman vuoksi oksakadon talvella, mutta siitä huolimatta se porskuttaa edelleen.

Naapurissa lainapuutarhassa aloitin kevään silppuamalla talventörröttäjät kukkapenkkeihin. Piti vielä kattaa penkit tuoreella kompostilla, mutta komposti, vaikka kuinka hyvältä näyttikin, oli vielä umpijäässä. Lämmin sää ei sitä huijannut.

Katajan keväinen heleys.

Lämpimistä keleistä nautittiin aina vappuun asti, jolloin kylmä viima ujelsi halki peltojen ja palattiin normaalitilaan. Takatalvikin pääsi yllättämään heti vapun jälkeen. Hirvittää, että mitä se on tehnyt jo pintaan nousseille pioneille ja kaikelle muulle. Pian selviää, kun suuntaamme taas maalle.

Tuliko teille takatalven tuhoja? Suojasitko kasveja tai retuutitko niitä sisään lämmittelemään?

Pumpulissa

Talvi on ollut niin kaunis. Monta monituista päivää valkoisen pehmoisia hankia, kimmeltäviä kuuraisia puita ja nautittavia ulkoilukelejä.

Lumipeitettä on riittänyt! Sen alla toivottavasti herkimmätkin puutarhan asukit ovat säilyneet hengissä.

Tänä talvena on päässyt ihailemaan valkoista maisemaa sekä potkukelkan kyydissä että kolatessaan lunta. Lumitöitä on ollut lumen määrään suoraan verrattuna eli valtavasti. En muista, että koskaan olisi meidän mökkiä saanut vastaavalla tavalla rivinteerattua, enkä muista talvea, jolloin on tarvinnut luoda lunta neljää kertaa päivässä. Talven lapsi on nauttinut tästä täysin sydämin!

Siirry sivun alkuun