Kesäkukkavillitys!

En ole aiemmin ollut mitenkään erityisen kesäkukkarakas. Olen mieluummin laittanut pennoseni perennoihin ja toivonut hartaasti, että niistä monivuotisia iloja tulisi. Lainapuutarhan isot kukkalaatikot sekä esille kaivamani vanha, metrinen rautapata ovat kuitenkin muuttaneet käsitystäni aika lailla. Kauden aloitan orvokeilla toukokuussa. Siitä on tullut jo perinne. Kesäkuussa hallaöiden mentyä on varsinaisten kesän kukkien vuoro.

On oikeastaan aika hienoa valita joka vuosi vaikka aivan upouudet lajit, tai ainakin koko värimaailman voi suunnitella uusiksi. Siinä on jotakin vapauttavaa! Lisäksi voin aina yhdistää kausikukkien joukkoon perennoja, vaivihkaa. Varsinkin padassa on hyvä esikasvattaa perennat kesän ajan ja siirtää syksyllä maahan.

Pata hempeimmillään.

Joka kevät aloitan kesäkukkien pohdinnan. Olisiko tänä vuonna vuorossa teemaväri, vai kenties olotila? Tälle kesälle olen kaavaillut romanttisia pastelleja, sitä ominta väriskaalaani. Varsinaiset valintani teen vasta kaupassa, koska monesti juuri haluamaani ei ole löytynyt, mutta sen sijaan muuta mukavaa.

Räiskyvää ja riehakasta kuistin reunalla.

Minkälaisiin kesäkukkiin sinä olet kallellasi, hullaantunut tai menettänyt sydämesi? Miten päädyt valintoihisi ja ovatko ne pysyviä vuosi toisensa jälkeen?

Daaliafani valitsee totta kai daalioita. Tämän väritys oli omaan silmään erityisen suosiollinen.

Kohti keskipihaa

Kaivon edustan perennamaa

Siirryn lähemmäs taloa eli kaivonvierus ja -eduspenkkeihin. Kaivon viereen rakentamani perennapenkki on sekin uusi, kun vanhan pihakoivun lähdettyä ja sen alta kaadetun omenapuun antaessa tilaa ja valoa mahdollistui tämänkin kohdan käyttö paremmin.

Ensimmäiset hankinnat tähän dramaattisteemaiseen perennamaahan olivat kaksi näyttävää pionia: ’Buckeye Belle’ ja ’Scarlet O’Hara’. Molemmat ovat runsaan tumman- ja näyttävänpunaisia. Niiden ympärille on sitten rakentunut muukin värimaailma: tummaa purppuranpunaista, violetinruskeaa, jopa mustaan taittavaa. Mukava päästä leikittelemään väreillä, joita en itse omaan pihaani niinkään haaveile. Tämä mahdollistaa kaikenlaisen jännän kokeilun. Muun muassa eräässä siirtolapuutarhamökissä mäkin katon tasaa huitoneet syyskimikit saivat minut innostumaan kokeilemaan niitä. Penkissä on myös esimerkiksi erittäin tummaa harjaneilikkaa.

Väriminttu taisi olla tulipunainen…

Kaivon edustalla taas sijaitsee pihan keskellä oleva alue, jossa oli aikoinaan muutama pieni pläntti perennoja siellä täällä. Yhdistin ne aikoinani isoksi, munuaisenmuotoiseksi alueeksi, jotta sitä olisi helpompi hoitaa. Samassa yhteydessä asensin penkkiin kankaan, jonka oli tarkoitus pitää juolavehnä aisoissa. Siihen kangas onkin purrut hyvin. Kankaasta on taas hyötynyt julmetusti vuorikaunokki, joka on kankaan alla vallannut koko penkin. Päätinkin viime syksynä, että poistan penkistä kaikki vuorikaunokit, jättäen vain ruohikon reunaa kiertävät jäljelle. Näin ne on helppo kaivaa pois, jos on tarvetta, ja toisaalta pitää aisoissa ruohonleikkurilla toiselta reunaltaan. Toivottavasti tämä tepsii!

Tämän kevään hoitotoimenpiteet pitivät sisällään perennojen silppuamisen talven jäljiltä penkkiin ja niiden päälle kärrytin useamman kuorman kompostia. Siistiytyi sekä perennojen ympärykset että alta törröttävä kangas.

Tämä ehkä eniten esillä oleva perennapenkki on teemaltaan rohkea. Siinä on hiukan sikin sokin punaista, oranssia ja keltaista, sinistäkin runsaasti. Lisäksi siinä asustelee miehen betoniteräksestä nikkaroima köynnöstuki ja siinä tuoksuköynnöskuusama sekä ’Piilu’-kärhö. Ikäväkseni monet perinteiset penkin asukit ovat ilmeisesti vuorikaunokista ottaneet nokkiinsa ja olenkin joutunut ostamaan siihen lisää muun muassa palavaarakkautta. Monta monituista vuotta sitten anopin ostamat Vuojoki-pionit löysivät paikkansa tästä istutuksesta, ja ne ovatkin viihtyneet oikein hyvin. Pidän niitä ensimmäisinä onnistumisinani, koska osasin ne istuttaa oikein ja ilmeisen hyvin, koska ne lähtivät heti kasvuun ja kukkineet ovat joka vuosi sen jälkeen. Tämä oli jo niin alussa omaa puutarhatekemistäni, että olisi voinut käydä toisinkin.

Kaivon edustan perennapenkki kaipaa tämänkertaisten kaiveluideni jäljiltä täydennystä. Jotain rohkeaa, suurikoista, näyttävää ja upeaa, tietenkin. Pitääpä hiukan miettiä 😉

Kevätuudistus

Työt lainapuutarhan parissa ovat käynnistyneet toden teolla. Tuntuu, kuin kaikki olisi ollut niin levällään, niin paljon ehtii kesästä kesään pihamaa kasvaa umpeen ja penkit vaatia kanttaamista, ruoho elvytystä ja pensaat piiskaa.

Navettapenkki siistityssä asussaan

Aloitin urakan lähimpää sisääntuloa eli navetan edustalta. Suuret pensasruusut kaipasivat hiukan trimmausta, joten sukelsin piikeistä välittämättä oksiston joukkoon. Tämän jälkeen kävin käsiksi uusimpaan perennamaahan eli navettapenkkiin. Kuivasta maasta tuntui helpolta nyhtää rikkaruohoja ja etsiä elonmerkkejä perennoista. Olen tavannut laittaa kasvien nimilaput paikoilleen siihen asti, että ne ovat tarpeeksi isoja löydettäväksi rikkaruohojen joukosta. Ikävä kyllä tuuli oli päättänyt ripotella lappuset sinne tänne… Siispä osittain en ole aivan varma, kasvaako kaikki, mitä istutettu on.

Ilmeisesti liljanalkuja

Ilokseni ainakin liljat ovat hyvällä kasvulla, samoin toinen tähän penkkiin paahteesta siirtämäni särkynytsydän. Tämän perennaistutuksen teemana ovat söpöt kasvit ja värit, joten siinä on paljon vaaleanpunaista ja valkoista. Lisää mahtuisi tännekin, erityisesti maanpeitteelle olisi tarvetta.

Ruohikkoon hautautunut vanha ruusu on innostunut kasvamaan

Lähemmäs taloa siirryttäessä suuri jasmike valtaa alaa. Olen siivoillut sitä poistamalla vanhimpia oksia ja yrittänyt päästä käsiksi pensaan sisällä oleviin kuolleisiin oksiin. Sen verran paljon valoa ja lisää kasvuvoimaa on tämä suonut myös kasvin juurelle, että sen alla piilotelleet vanhat ruusut ovat innostuneet kasvuun ja leviämäänkin. Katsotaan, minkälainen vitsaus tämä tuleekaan olemaan.

Ikivanhat helmililjat jasmikkeen alla

Myös helmililjat ovat saaneet enemmän jalansijaa ja kasvaa porskuttavat kunnolla ties kuinka monen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Niiden seuraan sopisi enemmänkin ennen jasmikkeen lehteen puhkeamista kukkivia kasveja. Vanhanaikaiset narsissit kiehtoisivat, ja krookukset sopisivat sinne myös.

Siirry sivun alkuun