Oi ihana toukokuu!

Uskoisin, että en ole ainoa, joka nimeäisi toukokuun suosikkikuukaudekseen puutarhassa. Jo pelkkä uusi, tuore, kirkas vihreä puissa riittäisi siihen. Mutta entä sitten kaikki kukkivat puut, vielä kaiken valtaamattomat rikkakasvivauvat, puolittain lehtien taakse piiloutuvat näkymät, auringon hehkuva valo päivisin ja iltojen kuulaus?

Toukokuuta on ihana muistella ja vielä ihanampi unelmoida seuraavaa. Siispä käytän tämän hetken palaten yhteen menneeseen toukokuuhun jo taakse jätetyssä rivitalopihassamme. Välillä kaipaan sitä niin, että se kouraisee ja tekee pahaa ajatella, että se on kaikki mennyttä. Mökkipuutarha on vasta syntymässä, eikä siellä vielä ole kovin paljoa ihailtavaa mihinkään aikaan vuodesta.

Siispä palataan menneseen. Palataan sinisenä loistaneeseen toukokuuhun, jossa oli sekä formaalia muotoa että hempeyttä samassa paketissa.

Muistatteko tädykkeiden sinimeren, kun pikkiriikkiset nuput aukesivat paljastaakseen nämä kukat?

Vanhat, maalta tuodut akileijansiemenet tuottivat näin kauniita nuppuja ties missä ihanissa, keväisissä sävyissä. Nyt toivon, että löydän näille myös täydellisen paikan mökkipuutarhan hiukan varjoisimmista osista.

Minkälainen on sinun ihana toukokuusi?

Niin herkkänä

Tämä upeaakin upeampi vaaleanpunainen magnolia koristaa sisäänkäyntiä Hatanpään arboretumiin, aivan kartanon ja ruusutarhan kulmassa. Halusin nostaa nämä viehättävät terälehdet vielä esille, vaikka kukinta onkin jo päätynyt suurimmaksi osaksi terälehtisateeksi ruohikolle.

En yhtään ihmettele tämän pensaan viehätystä puutarhaharrastajien keskuudessa. Suomessa niin arka ja palkitsee näin eksoottisilla kukilla, jos viihtyy ja talvet saa olla tarpeeksi suojassa.

Näiden kuvien myötä siirrymme virallisestikin kesän puolelle. Mitä se tänä vuonna tuokaan tullessaan, jää nähtäväksi. Toivon kaikille sopivasti aurinkoa, vettä, pilviä ja paistetta – sekä ennen kaikkea kukkivaa kesää!

Juhannussalko?

Tämä pilariomenapuu (Malus Ballerina-ryhmä ’Maypole’ ) on osuvasti englanniksi nimeltään maypole, eli vapuksi kukin koristeltu salko. Meillä Suomessa enemmänkin olisi kyseessä rannikolla tunnettu juhannussalko. Nimensä veroinen se kyllä on. Kukkia toisensa perään heti rungossa kiinni.

Voi vain ihmetellä, miksi näitä pilarimaisia hedelmäpuita ei kasvateta enemmän esimerkiksi kaupungeissa ahtaimmissa tiloissa? Samassa puussa sekä kevään kaunis kukinta, mettä pölyttäjille ja vieläpä satoa. Tästä ideasta saa vapaasti ottaa kopin!

Pilarimainen omenapuu sopisi hyvin vaikkapa aidanteeksi pihan reunalle. Se mahtuu kokonsa puolesta myös istutusryhmiin ja ei noin metrin leveänä varjosta liikaa muita kasveja.

Siirry sivun alkuun