Puutarhastelijan herätyshaaste

Herätys Hyvät Harrastajat!
 
Puutarhaihmisten herättely uuteen vuoteen alkaa olla ajankohtaista. Valo alkaa lisääntyä hurjaa vahtia ja yhdellä jos toisella alkaa mielessä vilistä siemenluetteloita ja mullanvaihtoja.
 
Laitetaan siispä liikkeelle viime kautta kokoava Puutarhastelijan herätyshaaste! Tarkoitus on napata sattumanvaraisesti viime vuoden kesäkuvista 12, jakaa ne ja kirjoitella kesämuistoja siihen oheen. Haasteen saa napata mukaan oikein mielellään!
 
Omat kuvani olen valinnut silmät kiinni, joten saa nähdä, mitä on luvassa.
 
1. Kesäkukkaistutusten värimaailmaa

Tämän vuoden kesäkukkalaatikoissa lähdettiin liikkeelle tästä täydellisen lohenpunaisesta dianasta (Diascia vigilis). Toinen väreihin sopiva löytyi neilikoista. Lohenpunaisen oheen valikoitui myös valkoista, muun muassa ruusuja sekä jokavuotiseen tapaan myös erilaisia perennoja, jotka istutin syksyllä maahan.

2. Lupiinit ilta-auringossa

Olen itse ihastunut lupiineihin vasta nyt, kun niistä pitäisi olla huolissaan. Monin paikoin tilanne on jo täysin menetetty, kun kaikki pientareet kasvavat vain ja ainoastaan lupiinia. Maalla ollaan siinä iloisessa asemassa, että lupiineja on vain paikkapaikoin. Kauniita ne ovat, ikävä kyllä.

3. Punapäivänkakkaran nuppu

Punapäivänkakkara (Tanacetum coccineum) on viime kesän uusia kokeiluja. Vielä en julistaisi menestykseksi, mutta mahdollisuudet ovat hyvät. Se kukki todella, todella pitkään, eikä kärsinyt helteistä sen paremmin kuin sateistakaan.

4. Ruusujen lumoa

Jokavuotinen nuuskuttelureissu arboretumin ruusutarhaan tuli toki tehtyä. Ruusut ovat minusta upeimmillaan sade- tai kastepisaroiden alla heti aamusella. Tuoksu on siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi huuuuumaavimmillaan.

5. Uhkeat pionit

Rakastun tähän tulipunaiseen pioniin joka vuosi enemmän. Uskomaton magneetti pienemmille pölyttäjille, joten sitä on mukava lähestyä makrolinssin kanssa. Samettisen upea punainen ja kaukaa erottuva keltainen vain jotenkin osuvat siihen oikeaan kohtaan. ’Scarlet O’Hara’ ansaitsi tulla erikseenkin esitellyksi, suosittelen katselemaan lisää tästä.

6. Wanhat perinneunikot

Nämä unikot ovat nököttäneet paikallaan pirtin seinän edustalla jo pitkään. Kukintaa saa oikein odotella, ja odottaa sitä kannattaakin, ettei se pääse yllättämään ja menemään kokonaan ohi. Upeat, silkkiset terälehdet koristavat nurmikkoa ennen kuin ehdit sanoa ”isoisäs!”.

7. Arboretumin päärynävanhus

Hatanpään arboretumin omia ensimmäisiä muistoja on tämä vanha päärynäpuu. Siihen liittyy niin paljon lapsuusmuistoja, että sekin ansaitsi jo keväällä saada oman artikkelinsa. Kukkia oli tänä vuonna valtavasti ja kuvattavaksi niin paljon, ettei tiennyt, mihin katsoa.

8. Tuoksua tuomen

Odotin tuomen kukintaa malttamattomana tänä keväänä. Sen kukinnan alku on aina kuin merkkipaalu kertoo kesän alkamisesta. Tuomien määrän tajuaa vasta niiden kukkiessa, kun muuten ne ovat aikalailla mitäänsanomattoman näköisiä. Kävin keväällä siis nuuskuttelemassa tuomia aivan tontin laidalla.

9. Kylmänkukkia

Niin suloisia ovat nämä karvaiset pikkukaverit! Opin tänä vuonna, että ne viihtyvät erityisen hyvin mökkipihassa ja kukkivat kukkimistaan, ottavat jopa toisen kierroksen. Herkkiä ja tukevia yhtä aikaa. Aikamoisen kylmään vaiheeseen ponkaisivat kasvuun, mutta senkös mukavampi oli nauttia kukinnasta pidempään. Sateessa värjöttelevä kylmänkukka päätyi kevätraporttiini.

10. Odottelua

Loppukesästä on tullut otettua huomattavasti vähemmän kuvia. Lainapuutarhassa odoteltiin punahatun puhkeamista nupuille ja kukkaan pitkään aikaa. Taustalla vanhat ruskoliljat, joita siirsin takaisin penkkeihin kukoistamaan. Ihastuin niihin tänä vuonna, uskomattoman täyteläinen väri!

11. Makean tuoksuvaisia

Ruusujen vuosi tämä oli tavallaan. Siirsin kolmea eri pensasruusua lainpuutarhasta mökkipuutarhaan ja etsiskelin niille nimiä ja lajikkeita. Myös vanhaa talon nurkalla kasvavaa ruusua tuli pohdittua, mutta vielä en yhdellekään varmaa nimikettä löytänyt. Kaksi uudempaa varmasti tulevat vielä tunnistetuiksi.

12. Villiä ja vallatonta

Lainapuutarhassa jatkoivat luonnon omat yhdistelmät vanhvaa kulkuaan. Koiranputket toimivat kauniina harsomaisena lisäkkeenä keventämään pionien ja muiden suurikukkaisten välejä. Tässä tosin hempeästi halaillaan perinneakileijaa.

Miltä näyttää sinun viime kesäsi kuvien muodossa?

Kesäkukkavillitys!

En ole aiemmin ollut mitenkään erityisen kesäkukkarakas. Olen mieluummin laittanut pennoseni perennoihin ja toivonut hartaasti, että niistä monivuotisia iloja tulisi. Lainapuutarhan isot kukkalaatikot sekä esille kaivamani vanha, metrinen rautapata ovat kuitenkin muuttaneet käsitystäni aika lailla. Kauden aloitan orvokeilla toukokuussa. Siitä on tullut jo perinne. Kesäkuussa hallaöiden mentyä on varsinaisten kesän kukkien vuoro.

On oikeastaan aika hienoa valita joka vuosi vaikka aivan upouudet lajit, tai ainakin koko värimaailman voi suunnitella uusiksi. Siinä on jotakin vapauttavaa! Lisäksi voin aina yhdistää kausikukkien joukkoon perennoja, vaivihkaa. Varsinkin padassa on hyvä esikasvattaa perennat kesän ajan ja siirtää syksyllä maahan.

Pata hempeimmillään.

Joka kevät aloitan kesäkukkien pohdinnan. Olisiko tänä vuonna vuorossa teemaväri, vai kenties olotila? Tälle kesälle olen kaavaillut romanttisia pastelleja, sitä ominta väriskaalaani. Varsinaiset valintani teen vasta kaupassa, koska monesti juuri haluamaani ei ole löytynyt, mutta sen sijaan muuta mukavaa.

Räiskyvää ja riehakasta kuistin reunalla.

Minkälaisiin kesäkukkiin sinä olet kallellasi, hullaantunut tai menettänyt sydämesi? Miten päädyt valintoihisi ja ovatko ne pysyviä vuosi toisensa jälkeen?

Daaliafani valitsee totta kai daalioita. Tämän väritys oli omaan silmään erityisen suosiollinen.
Scroll to top