Aidannetta tuuliesteeksi

Oman mökkipihan lähtökohta

Yksi mökkipihan kasvupaikkatekijöistä on korostetusti tuuli. Sijainti pienellä mäellä ja peltojen keskellä takaa sen, että tuuli pääsee puhaltamaan pihan läpi lähes rajattomasti. Parhaimmillaanhan kyse on mukavasta kesäisestä tuulevireestä hellepäivänä, mutta aina ei näin ole.

Alusta asti on siis ollut selvää, että tuulitilanteelle pitää yrittää tehdä jotakin ja se jotakin on mielestäni vapaasti kasvava, monilajinen ja monimuotoinen pensasaidanne.  

Aidanteen erottaa leikatusta pensasaidasta se, että kasveja ei tarvitse leikata muotoon tai pitää ne leikkaamalla tietyssä korkeudessa. Vuosittaisten leikkausten sijaan ihailla saa vuosittaista kukintaa – täydellistä!  

Yhdistäisin aidenteeseen myös ruusuja, ja ruusuilla onkin oma erityinen paikkansa tulevassa mökkipuutarhassa heti sisäänkäynnin pielessä tulevaan aitaan nojailemassa.

Ruusuaidanne on vasta aivan aluillaan ja ruusut pienenpieniä pensaita. Suojasin ne huolella ensimmäiseksi talveksi ja ne säilyivätkin jänösten hampailta suojassa. Tässä tarjanruusu kukkii jopa yhden kukan voimin.

’Poppius’ on ansainnut paikkansa aidanteesta. Eikö tässä olekin aivan täydellinen ruusu?!

Olen tutkinut mahdollisia pensaslajeja ja asemoinut niitä mielessäni tontin rajalle. Haluaisin joko meille ihmisille jotakin syötävää tarjoavia eli käytännössä marjovia lajeja tai linnuille hedelmää tekeviä sekä kukkivia pensaita. Syysvärit olisivat ehdoton plussa.  

Monilajiseen aidanteeseen sopivat hyvin erilaiset lajit. Omalle aurinkoiselle rinteelleni haaveilen muun muassa näistä:   Pensashanhikki (Daciphora fruticosa ’Lovely Pink’ vaaleanpunainen, 1-1,5 m   Marjatuomipihlaja eli saskatoon (Amelanchier alnifolia), valkoinen kukka ja siniset, syötävä marjat, kaunis syysväritys, 2-4 m   Syreenit (Syringa), mm. isabellansyreeni ’Holger’, valkoinen, kaarisyreeni ’Veera’, tumma roosa, 4 m. Helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis ’Toba’), valkoinen, 3-4 m   Tähtijasmike (Philadelphus lewisii ’Tähtisilmä’ , valkoinen, tuoksuva kukinta, keltainen ruskaväri 2-3 m   Marja-aronia (Aronia ’Viking’), syötävät marjat ja kaunis syysväritys.

Aidanne ja tuuli

Jotta aidanne parhaiten purisi tuuleen, siitä kannattaa tehdä jonkin verran polveileva eli hiukan erikorkuisia ja -muotoisia lajeja yhdistelemällä juuri sopiva. Vaikka aidannetta ei muotoon leikatun aidan tapaan tarvitsekaan leikata, sitäkin pitää hoitaa. Itselläni on tarkoitus pitää aita sopivassa korkeudessa ja poistaa vanhoja, risuuntuneita oksia säännöllisesti.

Miten istuttaa aidanne?

Pensasaita tai -aidanne on helpoin istuttaa yhteen yhtenäiseen kaivanteeseen, josta tehdään kerralla tarpeeksi syvä ja leveä. Pensaille hyvää istutusmaata tulee olla noin 40-50 sentin syvyydeltä ja leveydeltä. Tässä vaiheessa voi maahan kaivaa myös juuriestekangasta, joka estää mahdollisesti leviävien pensaiden, esimerkiksi ruusujen, taimien ilmestymisen viereen istutettavaan perennapenkkiin. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kivikkoisessa rinteessä vain kokeileminen näyttää, miten hyvin sinne saadaan kaivettua taimille tilaa. Omana ekstravinkkinä voinkin sanoa, että kannattaa kaivaa alue valmiiksi ennen taimien ostoa 😉  

Vapaasti kasvavaan aidanteeseen tarvitaan 1-3 pensaan tainta metriä kohden. Mitä monihaaraisempia taimet ovat, sitä vähemmän niitä tarvitaan.   Lehtipensaiden taimet leikataan istutuksen yhteydessä eli tehdään niin sanottu istutusleikkaus. Poikkeuksena tähän ovat syksyllä istutetut taimet, jotka leikataan seuraavana keväänä. Vain yhdestä versosta koostuvat niin sanonut piiskataimet leikataan 10-15 sentin korkeuteen ja monihaaraiset taimet kymmenen senttiä ylimmän haaroittumiskohdan yläpuolelta.  

Kasvualusta on hyvä kastella jo istutusvaiheessa. Itse olen kastellut istutuskuopan runsaalla vedellä, antanut sen vetäytyä maahan ja sitten istuttanut kastellut taimet. Istutetut taimet kastellaan 1-2 kertaa viikossa, kunnes ne ovat kunnolla juurtuneet ja kasvussa. Pensaiden alusta on hyvä kattaa, jotta rikkakasvit eivät pääse valtaamaan niitä, ja kate myös ehkäisee taimien kuivumista. Ilmestyneet rikkakasvit tai mahdolliset itäneet puiden siemenet kitketään vuosittain pensaiden alta.

Lainapuutarhasta voisi saada alkuja mitä erilaisimmista ruusupensaista.

Aidannetta elävöittämään voisi lisätä myös korkeampia puita tai vaikkapa perennoja. Myös pelkistä isokokoisemmista perennoista voisi muodostaa aidanteen, mutta meidän tapauksessamme tuulensuoja on ensisijaisen tärkeää, joten aloitamme puuvartisista.

Minkälaisia aidanteita tai leikattuja pensasaitoja teiltä löytyy?

Pensasruusujen lumoissa

Olen viettänyt hyvän tovin tutkien Suomen oloissa menestyviä ruusuja ja niiden vaatimuksia. Tässä hyvänä oppaana on ollut kirjastosta mukaan poimimani Pirjo Raution kirja Suomen ruusut. Painos on loppuunmyyty, mutta antikvariaateista sitä voi tietenkin yrittää metsästää. Mainio teos, jossa on erinomaiset kuvat ja tarkat hoito-ohjeet ja menestymisalueet, suosittelen siis kaikille!

Olen oppinut muun muassa sen, että Suomessa kestävimmät ovat pimpinella-, kurttu-, ranskan- ja villiruusujen ryhmiin kuuluvat ruusut. Ensimmäistä edustaa muun muassa kovin tuttu juhannusruusu ja kurtturuusuja löytyy usein viheralueilta näin kaupunkien sisältä.

Ruusut kukkivat noin kolme viikkoa ja parhaimman kukinnan saa siis taattua valitsemalla eri ryhmien ruusuja. Aikaisimpia kukkijoita ovat villi- ja pimpinellaruusut, jotka kukkivat kesäkuussa ja kukintaa aina syksyyn asti jatkavat myöhäisimpänä kurtturuusut.

Ruusut viihtyvät auringossa ja kohopenkissä, jossa ei ole pelkoa seisovasta vedestä. Vartettujen ulkomaalaisten ruusujen sijaan kirjassa suositellaan kestävämpiä omajuurisia kotimaisia, joita valitessa samalla tukee mukavasti paikallista taimituotantoakin.

Kaikki artikkelin ruusukuvat on otettu Tampereella Hatanpään arboretumin ruusutarhassa, joka on jokaisen ruusunystävän paratiisi. Linkittämäni ruusut johtavat Simolan rosarion sivuille.

Pimpinellaruusut

Tämän ryhmän ruusut ovat vähään tyytyväisiä, eri kokoisia aivan matalista kolmimetrisiin ja ne tekevät paljon juurivesoja. Lehdet ovat pienet ja sinivihreät ja pensaiden ruskaväritys on näyttävä. Ruusut kukkivat edellisvuoden versoilla, joten keväällä voi leikata ainoastaan viottuneita oksia. 

Suosikkejani tässä ryhmässä ovat:

Tarhakurtturuusut

Kurtturuusut on yleensä helppo tunnistaa paksuista, ryppyisistä lehdistään.

Luonnon- eli villiruusut

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena metsä-, karjalan-, orjan-, koiran- ja okaruusuja, joista suurin osa on suurikasvuisia pensaita, jotka soveltuvat puutarhan suoja-aidanteisiin. Ne kukkivat kesäkuusta heinäkuun alkuun ja kukinnan lisäksi niillä on usein kauniit ruskavärit ja syötävät kiulukat.   

Omia suosikkejani tässä ryhmässä ovat muun muassa:  

Olen saanut omaan mökin sisääntulon aidanteeseeni nyt kolme ihanaa ruusunalkua, mutta olen onnistunut unohtamaan, oliko yksi niistä tavallinen juhannusruusu vai vaaleanpunainen ’Juhannusmorsian’? Kaksi muuta ovat sentään muistissa: tarjan- sekä papulanruusu. Toivottavasti pihaan saadaan mahtumaan lisääkin – näitä ihania olisi niin paljon!

Siirry sivun alkuun