Sadekauden iloja

Viilenneiden kelien suurin ilo on päästä nauttimaan kukinnasta pidempään kuin aurinkoiseen aikaan pääsisi. Tänä vuonna viilennyt sää sattui meillä osuvasti rehevien pionien toisen sivukukinnan aikaan, aivan mahtavaa!

Myös sadepisarat tarjoavat ihailtavaa terälehdillä kimmeltäen. Pionin herkkä väri ja pisaran suurentamat yksityiskohdat kiehtovat.

Liian kova sade saa pionit painumaan maahan tai tuettuinakin maata kohden. Niiden terälehdet putoilevat pisaroiden mukana maahan.

Pionit ovat kyllä antaneet parastaan tänä vuonna. Palaankin vielä niiden pariin myöhemmin, niitä ei vaan voi ohittaa näin nopeasti. Paras pionikesä ikinä!

Vihdoinkin hempeää vaaleankeltaista!

On tätä odotettukin! Sekä kurjenmiekkojen kukintaa, mutta erityisesti tätä hennon vaaleankeltaista väriä juuri tässä ’Butter and Sugar’ -siperiankurjenmiekassa. Ihastuin väriin muutama vuosi sitten ja haaveilemani vaaleankeltaiset pionit ovat vielä vasta unelmointiasteella, mutta tämäpä yllätti ja pisti kukkien.

En ole aina oikein oivaltanut kurjenmiekkojen kauneutta. Niiden lähempi tarkastelu on tuonut esille piirteitä, joita en voi vastustaa. Paperinohuet terälehdet ja raikkaan kirkkaan värit soveltuvat minun visuaaliselle silmälleni, vaikka kukkien muoto onkin edelleen lähinnä omituinen. Pidätkö sinä kurjenmiekoista?

Minulla on aivan muutama hyvin erinäköinen kurjenmiekka, mutta ne eivät istutusvuoden jälkeen ole enää kukkineet. Tutustuin kurjenmiekkoihin lisää ja opin, että ne eivät pidä siitä, että ne istutetaan liian syvään. Siihen olin varmasti syyllistynyt.

Siirsinkin kaikki kurjenmiekkani pioniympyrän laajennokseen aiemmin kesällä, kun ne olivat vaarassa hukkua nurmikkoon ja sen myötä tulla ajetuksi nurmikon mukana. Muissa iiriksissä ei vielä ole näkynyt nuppuja, mutta ehkä nekin ensi vuonna tästä innostuvat. Tarjolla olisi muun muassa ’Empress of India’, joka on vaalean orvokinsininen. Myös perinteinen taatankurjenmiekka on jättänyt kukinnan väliin, joten toivon tämän siirron olevan niille kaikille hyväksi.

Pensasruusujen lumoissa

Olen viettänyt hyvän tovin tutkien Suomen oloissa menestyviä ruusuja ja niiden vaatimuksia. Tässä hyvänä oppaana on ollut kirjastosta mukaan poimimani Pirjo Raution kirja Suomen ruusut. Painos on loppuunmyyty, mutta antikvariaateista sitä voi tietenkin yrittää metsästää. Mainio teos, jossa on erinomaiset kuvat ja tarkat hoito-ohjeet ja menestymisalueet, suosittelen siis kaikille!

Olen oppinut muun muassa sen, että Suomessa kestävimmät ovat pimpinella-, kurttu-, ranskan- ja villiruusujen ryhmiin kuuluvat ruusut. Ensimmäistä edustaa muun muassa kovin tuttu juhannusruusu ja kurtturuusuja löytyy usein viheralueilta näin kaupunkien sisältä.

Ruusut kukkivat noin kolme viikkoa ja parhaimman kukinnan saa siis taattua valitsemalla eri ryhmien ruusuja. Aikaisimpia kukkijoita ovat villi- ja pimpinellaruusut, jotka kukkivat kesäkuussa ja kukintaa aina syksyyn asti jatkavat myöhäisimpänä kurtturuusut.

Ruusut viihtyvät auringossa ja kohopenkissä, jossa ei ole pelkoa seisovasta vedestä. Vartettujen ulkomaalaisten ruusujen sijaan kirjassa suositellaan kestävämpiä omajuurisia kotimaisia, joita valitessa samalla tukee mukavasti paikallista taimituotantoakin.

Kaikki artikkelin ruusukuvat on otettu Tampereella Hatanpään arboretumin ruusutarhassa, joka on jokaisen ruusunystävän paratiisi. Linkittämäni ruusut johtavat Simolan rosarion sivuille.

Pimpinellaruusut

Tämän ryhmän ruusut ovat vähään tyytyväisiä, eri kokoisia aivan matalista kolmimetrisiin ja ne tekevät paljon juurivesoja. Lehdet ovat pienet ja sinivihreät ja pensaiden ruskaväritys on näyttävä. Ruusut kukkivat edellisvuoden versoilla, joten keväällä voi leikata ainoastaan viottuneita oksia. 

Suosikkejani tässä ryhmässä ovat:

Tarhakurtturuusut

Kurtturuusut on yleensä helppo tunnistaa paksuista, ryppyisistä lehdistään.

Luonnon- eli villiruusut

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena metsä-, karjalan-, orjan-, koiran- ja okaruusuja, joista suurin osa on suurikasvuisia pensaita, jotka soveltuvat puutarhan suoja-aidanteisiin. Ne kukkivat kesäkuusta heinäkuun alkuun ja kukinnan lisäksi niillä on usein kauniit ruskavärit ja syötävät kiulukat.   

Omia suosikkejani tässä ryhmässä ovat muun muassa:  

Scroll to top