Vihdoinkin hempeää vaaleankeltaista!

On tätä odotettukin! Sekä kurjenmiekkojen kukintaa, mutta erityisesti tätä hennon vaaleankeltaista väriä juuri tässä ’Butter and Sugar’ -siperiankurjenmiekassa. Ihastuin väriin muutama vuosi sitten ja haaveilemani vaaleankeltaiset pionit ovat vielä vasta unelmointiasteella, mutta tämäpä yllätti ja pisti kukkien.

En ole aina oikein oivaltanut kurjenmiekkojen kauneutta. Niiden lähempi tarkastelu on tuonut esille piirteitä, joita en voi vastustaa. Paperinohuet terälehdet ja raikkaan kirkkaan värit soveltuvat minun visuaaliselle silmälleni, vaikka kukkien muoto onkin edelleen lähinnä omituinen. Pidätkö sinä kurjenmiekoista?

Minulla on aivan muutama hyvin erinäköinen kurjenmiekka, mutta ne eivät istutusvuoden jälkeen ole enää kukkineet. Tutustuin kurjenmiekkoihin lisää ja opin, että ne eivät pidä siitä, että ne istutetaan liian syvään. Siihen olin varmasti syyllistynyt.

Siirsinkin kaikki kurjenmiekkani pioniympyrän laajennokseen aiemmin kesällä, kun ne olivat vaarassa hukkua nurmikkoon ja sen myötä tulla ajetuksi nurmikon mukana. Muissa iiriksissä ei vielä ole näkynyt nuppuja, mutta ehkä nekin ensi vuonna tästä innostuvat. Tarjolla olisi muun muassa ’Empress of India’, joka on vaalean orvokinsininen. Myös perinteinen taatankurjenmiekka on jättänyt kukinnan väliin, joten toivon tämän siirron olevan niille kaikille hyväksi.

Paljaasta runsaaksi eli mökkipihan muutos etupihalla

Tervetuloa tutustumaan tarkemmin meidän mökkimme tulevaan englantilaistyyliseen puutarhaan. Kukkarunsaudesta haaveilu on aloitettu hyvissä ajoin ja jotain ollaan päästy jo toteuttamaankin.

Tutustumiskierroksen aloitan sisäänkäynnin edestä etupihalta. Olen nimennyt pienemmät alueet tarpeen mukaan; on navetan edustaa, kivikkoa, metsärinnettä, tuuliaidannetta, ja kaiken keskellä nököttää pioniympyrä.

Tuoksukönnöskuusama viihtyy navetan edustalla vanhoissa heinäseipäissä

Etupiha on etelänsuuntainen ja sinne paistaakin aurinko viistosti heti aamulla ja niin pitkälle iltapäivään, kunnes mäki lännen puolella estää auringon ulottumisen pihaan myöhään iltapäivällä. Se onkin lämmin paikka, mutta välillä kovin tuulinen.

Ensimmäinen kesä mökillä

Pihamaa ei ole suuren suuri ja siihen oli ostohetkellä ahdettu sekä koivukujanne että kolmisenkymmentä (!) herukkapensasta. Ensimmäisenä kaadettiin suurin osa vanhoista koivuista ja hankkiuduin eroon mökin edustan pensaista. Sen jälkeen oli aika kylvää lisää nurmikkoa ja alkaa suunnitella pihaa kohti värikästä ja runsasta puutarhaa, josta olen haaveillut.

Etupihan läpi kulkevan tien toisella puolen on navetta, jonka edustalle rakensin kaksi uutta istutusaluetta. Toinen rakentui luontevasti keskellä nurmikkoa nököttäneen kalliokumpareen ympärille ja toinen saunan ikkunoiden edustalle. Ei kerrota kasveille, että sauna ei vieläkään ole käyttökunnossa ja että sen eteen valikoimani korkeat ritarinkannukset eivät siis sen myötä ole ihailtavissa molemmin puolin… Navetan edusta on puolivarjoinen auringon siirtyessä sinne vasta vahvasti iltapäivän puolella. Vaikka tontti onkin muuten todella kuiva, navetan edustalla viihtyvät myös kosteampaa alustaa vaativat kasvit ja navetta suojaa niitä takaa puhaltavilta tuuliltakin.

Itse mökkiin liittyvistä remonteista voin kirjoitella joskus enemmänkin, mutta ajatuksena on maalata mökki perinteisen punaiseksi, joskus. Punainen tupa, valkoiset ikkunanpielet, kukkiva perennarunsaus, istuskelu- ja ruokailupaikka, perhosia ja pörriäisiä, lintuja, aurinkoa, heinän tuoksua, lähilampaiden tyytyväiset bäät… Sellaista mielikuvaa rakentelen siis. Pihapiirin muut rakennukset ovatkin jo punamullalla.

Näkymää pioniympyrän takaa rinteen edustalta kohti vanhaa autotallia

Kasvivalikoima tulee olemaan perinteinen, kestävä ja sisältää runsaasti pensaita. Värimaailmassa liikutaan vaaleapunaisen, violetin, valkoisen ja vaaleankeltaisen joukossa. Tosin mukaan on jo nyt löytänyt tiensä myös kirkas punainen ja oranssit… Lopputulos tullee olemaan aikamoinen sekamelska värejä ja muotoja.

Ruusupensaita, köynnösruusu, syreenejä, päivänkakkaroita, pioneja, punahattuja, astereita, kurjenpolvia, malvoja, hanhikkeja… Ja kevääksi runsaasti kukkivaa tietenkin myös!  

Istuskelualue, mahdollinen terassi, siintää vasta ajatuksissa

Haluaisin rajata pihamaan omaksi viihtyisäksi keitaakseen perinteisellä lauta-aidalla. Ruusuja ja muita kukkivia pensaita aidan viereen, pieni puu tai parikin sekä rajaamaan näkymiä että tarjoamaan silmäniloa, penkki vaahteran ympärille ja istuskelualue pirtin ikkunan edustalle. Portin haluaisin myös.

Kivikkoistutus pirtin kuivassa päädyssä

Mökin pirtin puoleinen pääty on rutikuiva ja paahteinen, eikä siinä tuntunut menestyvän mikään. Parhaita ideoitani olikin tehdä siihen tarkoituksella kivikkoistutus, jossa lähinnä maksaruohot ja muut mehikasvit vuorottelevat kivien kanssa. Se pärjää hyvin vähällä huomiolla ja rikkaruohojakaan ei tarvitse usein nyppiä, kun nekään eivät näin kuivassa viihdy.

Tähkätädykkeet ilahduttavat navetan edustalla
Niistä on iloa myös talventörröttäjinä

Aidannetta tuuliesteeksi

Oman mökkipihan lähtökohta

Yksi mökkipihan kasvupaikkatekijöistä on korostetusti tuuli. Sijainti pienellä mäellä ja peltojen keskellä takaa sen, että tuuli pääsee puhaltamaan pihan läpi lähes rajattomasti. Parhaimmillaanhan kyse on mukavasta kesäisestä tuulevireestä hellepäivänä, mutta aina ei näin ole.

Alusta asti on siis ollut selvää, että tuulitilanteelle pitää yrittää tehdä jotakin ja se jotakin on mielestäni vapaasti kasvava, monilajinen ja monimuotoinen pensasaidanne.  

Aidanteen erottaa leikatusta pensasaidasta se, että kasveja ei tarvitse leikata muotoon tai pitää ne leikkaamalla tietyssä korkeudessa. Vuosittaisten leikkausten sijaan ihailla saa vuosittaista kukintaa – täydellistä!  

Yhdistäisin aidenteeseen myös ruusuja, ja ruusuilla onkin oma erityinen paikkansa tulevassa mökkipuutarhassa heti sisäänkäynnin pielessä tulevaan aitaan nojailemassa.

Ruusuaidanne on vasta aivan aluillaan ja ruusut pienenpieniä pensaita. Suojasin ne huolella ensimmäiseksi talveksi ja ne säilyivätkin jänösten hampailta suojassa. Tässä tarjanruusu kukkii jopa yhden kukan voimin.

’Poppius’ on ansainnut paikkansa aidanteesta. Eikö tässä olekin aivan täydellinen ruusu?!

Olen tutkinut mahdollisia pensaslajeja ja asemoinut niitä mielessäni tontin rajalle. Haluaisin joko meille ihmisille jotakin syötävää tarjoavia eli käytännössä marjovia lajeja tai linnuille hedelmää tekeviä sekä kukkivia pensaita. Syysvärit olisivat ehdoton plussa.  

Monilajiseen aidanteeseen sopivat hyvin erilaiset lajit. Omalle aurinkoiselle rinteelleni haaveilen muun muassa näistä:   Pensashanhikki (Daciphora fruticosa ’Lovely Pink’ vaaleanpunainen, 1-1,5 m   Marjatuomipihlaja eli saskatoon (Amelanchier alnifolia), valkoinen kukka ja siniset, syötävä marjat, kaunis syysväritys, 2-4 m   Syreenit (Syringa), mm. isabellansyreeni ’Holger’, valkoinen, kaarisyreeni ’Veera’, tumma roosa, 4 m. Helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis ’Toba’), valkoinen, 3-4 m   Tähtijasmike (Philadelphus lewisii ’Tähtisilmä’ , valkoinen, tuoksuva kukinta, keltainen ruskaväri 2-3 m   Marja-aronia (Aronia ’Viking’), syötävät marjat ja kaunis syysväritys.

Aidanne ja tuuli

Jotta aidanne parhaiten purisi tuuleen, siitä kannattaa tehdä jonkin verran polveileva eli hiukan erikorkuisia ja -muotoisia lajeja yhdistelemällä juuri sopiva. Vaikka aidannetta ei muotoon leikatun aidan tapaan tarvitsekaan leikata, sitäkin pitää hoitaa. Itselläni on tarkoitus pitää aita sopivassa korkeudessa ja poistaa vanhoja, risuuntuneita oksia säännöllisesti.

Miten istuttaa aidanne?

Pensasaita tai -aidanne on helpoin istuttaa yhteen yhtenäiseen kaivanteeseen, josta tehdään kerralla tarpeeksi syvä ja leveä. Pensaille hyvää istutusmaata tulee olla noin 40-50 sentin syvyydeltä ja leveydeltä. Tässä vaiheessa voi maahan kaivaa myös juuriestekangasta, joka estää mahdollisesti leviävien pensaiden, esimerkiksi ruusujen, taimien ilmestymisen viereen istutettavaan perennapenkkiin. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kivikkoisessa rinteessä vain kokeileminen näyttää, miten hyvin sinne saadaan kaivettua taimille tilaa. Omana ekstravinkkinä voinkin sanoa, että kannattaa kaivaa alue valmiiksi ennen taimien ostoa 😉  

Vapaasti kasvavaan aidanteeseen tarvitaan 1-3 pensaan tainta metriä kohden. Mitä monihaaraisempia taimet ovat, sitä vähemmän niitä tarvitaan.   Lehtipensaiden taimet leikataan istutuksen yhteydessä eli tehdään niin sanottu istutusleikkaus. Poikkeuksena tähän ovat syksyllä istutetut taimet, jotka leikataan seuraavana keväänä. Vain yhdestä versosta koostuvat niin sanonut piiskataimet leikataan 10-15 sentin korkeuteen ja monihaaraiset taimet kymmenen senttiä ylimmän haaroittumiskohdan yläpuolelta.  

Kasvualusta on hyvä kastella jo istutusvaiheessa. Itse olen kastellut istutuskuopan runsaalla vedellä, antanut sen vetäytyä maahan ja sitten istuttanut kastellut taimet. Istutetut taimet kastellaan 1-2 kertaa viikossa, kunnes ne ovat kunnolla juurtuneet ja kasvussa. Pensaiden alusta on hyvä kattaa, jotta rikkakasvit eivät pääse valtaamaan niitä, ja kate myös ehkäisee taimien kuivumista. Ilmestyneet rikkakasvit tai mahdolliset itäneet puiden siemenet kitketään vuosittain pensaiden alta.

Lainapuutarhasta voisi saada alkuja mitä erilaisimmista ruusupensaista.

Aidannetta elävöittämään voisi lisätä myös korkeampia puita tai vaikkapa perennoja. Myös pelkistä isokokoisemmista perennoista voisi muodostaa aidanteen, mutta meidän tapauksessamme tuulensuoja on ensisijaisen tärkeää, joten aloitamme puuvartisista.

Minkälaisia aidanteita tai leikattuja pensasaitoja teiltä löytyy?

Siirry sivun alkuun