Jäljellä

Syksyn sävyt sulavat, lehdet lakastuvat, nuutuvat, antavat periksi talvelle. Tuuli puhaltaa jäljelle jääneet, jättää rungot paljaina ottamaan vastaan seuraavan vuodenajan. Kuura kangistaa hopeiseen muotoonsa, ennen kuin kaataa maahan. Näkemiin, värikäs syksy, annoit meille niin paljon!

Pisarointia

Sade tarjoaa uudenlaista visuaalista nannaa ihmissilmälle, kun pisaroiden peilejä tarkastelee lähemmin. Hämähäkit ovat jättäneet jälkeensä verkkojen kudelman, jota voi vain kadehtien ihailla.

Tähtien tomua

Rakastan isotähtiputkia! Olen rakastanut siitä saakka, kun ne paljastivat todellisen itsensä ja läheltä katsottuna mittavan kauneutensa. Niiden näyttävin osa on värikkäät verholehdet, jotka kehystävät pienenpieniä kukintonuppuja.

Olenkin alkanut keräillä näitä kaunokaisia. Monen montaa eri punaisen ja valkoisen sävyä on tullut raahattua kotiin erinäisistä taimistoista. Harmikseni en alussa tajunnut pitää kirjaa lajikkeista, joten aivan kaikki eivät ole missään ylhäällä ja erot ovat hyvinkin pieniä.

Muutama lajike on sentään tunnistettavissa: ’Primadonna’, kokonaan ruusunpunainen ’Pink Pride’ ja vihreillä kukinnon varsilla varustettu ’Buckland’. Valkoinenkin variaatio meiltä pitäisi jostakin löytyä, vaan olisiko jäänyt epähuomiossa vanhaan kotiin?

Tässä yksilössä verholehdet ovat vihreät.

Toisissa lajikkeissa verholehtien reunat ovat tummaa viininpunaa.

Näissä taas on maailman hempeimmät sävyt.

Tänä vuonna kasvi pääsi yllättämään tuottamalla kaksikerroksisen kukan, joka näkyy yllä. Alimpien terälehtien keskeltä kasvaa toinen kukinto kakkoskerokseen. Aika jännä mutaatio.

Kaunis aina: auringossa, sateessa, kestävä tuulessa ja kukinnot säilyvät pitkälle syksyyn varsinaisen kukinnan jälkeen. Frendien Joeyn sanoin: ’What’s not to like?’.

Scroll to top