Tähtien tomua

Rakastan isotähtiputkia! Olen rakastanut siitä saakka, kun ne paljastivat todellisen itsensä ja läheltä katsottuna mittavan kauneutensa. Niiden näyttävin osa on värikkäät verholehdet, jotka kehystävät pienenpieniä kukintonuppuja.

Olenkin alkanut keräillä näitä kaunokaisia. Monen montaa eri punaisen ja valkoisen sävyä on tullut raahattua kotiin erinäisistä taimistoista. Harmikseni en alussa tajunnut pitää kirjaa lajikkeista, joten aivan kaikki eivät ole missään ylhäällä ja erot ovat hyvinkin pieniä.

Muutama lajike on sentään tunnistettavissa: ’Primadonna’, kokonaan ruusunpunainen ’Pink Pride’ ja vihreillä kukinnon varsilla varustettu ’Buckland’. Valkoinenkin variaatio meiltä pitäisi jostakin löytyä, vaan olisiko jäänyt epähuomiossa vanhaan kotiin?

Tässä yksilössä verholehdet ovat vihreät.

Toisissa lajikkeissa verholehtien reunat ovat tummaa viininpunaa.

Näissä taas on maailman hempeimmät sävyt.

Tänä vuonna kasvi pääsi yllättämään tuottamalla kaksikerroksisen kukan, joka näkyy yllä. Alimpien terälehtien keskeltä kasvaa toinen kukinto kakkoskerokseen. Aika jännä mutaatio.

Kaunis aina: auringossa, sateessa, kestävä tuulessa ja kukinnot säilyvät pitkälle syksyyn varsinaisen kukinnan jälkeen. Frendien Joeyn sanoin: ’What’s not to like?’.

Sadekauden iloja

Viilenneiden kelien suurin ilo on päästä nauttimaan kukinnasta pidempään kuin aurinkoiseen aikaan pääsisi. Tänä vuonna viilennyt sää sattui meillä osuvasti rehevien pionien toisen sivukukinnan aikaan, aivan mahtavaa!

Myös sadepisarat tarjoavat ihailtavaa terälehdillä kimmeltäen. Pionin herkkä väri ja pisaran suurentamat yksityiskohdat kiehtovat.

Liian kova sade saa pionit painumaan maahan tai tuettuinakin maata kohden. Niiden terälehdet putoilevat pisaroiden mukana maahan.

Pionit ovat kyllä antaneet parastaan tänä vuonna. Palaankin vielä niiden pariin myöhemmin, niitä ei vaan voi ohittaa näin nopeasti. Paras pionikesä ikinä!

Siirry sivun alkuun