Tähtien tomua

Rakastan isotähtiputkia! Olen rakastanut siitä saakka, kun ne paljastivat todellisen itsensä ja läheltä katsottuna mittavan kauneutensa. Niiden näyttävin osa on värikkäät verholehdet, jotka kehystävät pienenpieniä kukintonuppuja.

Olenkin alkanut keräillä näitä kaunokaisia. Monen montaa eri punaisen ja valkoisen sävyä on tullut raahattua kotiin erinäisistä taimistoista. Harmikseni en alussa tajunnut pitää kirjaa lajikkeista, joten aivan kaikki eivät ole missään ylhäällä ja erot ovat hyvinkin pieniä.

Muutama lajike on sentään tunnistettavissa: ’Primadonna’, kokonaan ruusunpunainen ’Pink Pride’ ja vihreillä kukinnon varsilla varustettu ’Buckland’. Valkoinenkin variaatio meiltä pitäisi jostakin löytyä, vaan olisiko jäänyt epähuomiossa vanhaan kotiin?

Tässä yksilössä verholehdet ovat vihreät.

Toisissa lajikkeissa verholehtien reunat ovat tummaa viininpunaa.

Näissä taas on maailman hempeimmät sävyt.

Tänä vuonna kasvi pääsi yllättämään tuottamalla kaksikerroksisen kukan, joka näkyy yllä. Alimpien terälehtien keskeltä kasvaa toinen kukinto kakkoskerokseen. Aika jännä mutaatio.

Kaunis aina: auringossa, sateessa, kestävä tuulessa ja kukinnot säilyvät pitkälle syksyyn varsinaisen kukinnan jälkeen. Frendien Joeyn sanoin: ’What’s not to like?’.

Sadekauden iloja

Viilenneiden kelien suurin ilo on päästä nauttimaan kukinnasta pidempään kuin aurinkoiseen aikaan pääsisi. Tänä vuonna viilennyt sää sattui meillä osuvasti rehevien pionien toisen sivukukinnan aikaan, aivan mahtavaa!

Myös sadepisarat tarjoavat ihailtavaa terälehdillä kimmeltäen. Pionin herkkä väri ja pisaran suurentamat yksityiskohdat kiehtovat.

Liian kova sade saa pionit painumaan maahan tai tuettuinakin maata kohden. Niiden terälehdet putoilevat pisaroiden mukana maahan.

Pionit ovat kyllä antaneet parastaan tänä vuonna. Palaankin vielä niiden pariin myöhemmin, niitä ei vaan voi ohittaa näin nopeasti. Paras pionikesä ikinä!

Vihdoinkin hempeää vaaleankeltaista!

On tätä odotettukin! Sekä kurjenmiekkojen kukintaa, mutta erityisesti tätä hennon vaaleankeltaista väriä juuri tässä ’Butter and Sugar’ -siperiankurjenmiekassa. Ihastuin väriin muutama vuosi sitten ja haaveilemani vaaleankeltaiset pionit ovat vielä vasta unelmointiasteella, mutta tämäpä yllätti ja pisti kukkien.

En ole aina oikein oivaltanut kurjenmiekkojen kauneutta. Niiden lähempi tarkastelu on tuonut esille piirteitä, joita en voi vastustaa. Paperinohuet terälehdet ja raikkaan kirkkaan värit soveltuvat minun visuaaliselle silmälleni, vaikka kukkien muoto onkin edelleen lähinnä omituinen. Pidätkö sinä kurjenmiekoista?

Minulla on aivan muutama hyvin erinäköinen kurjenmiekka, mutta ne eivät istutusvuoden jälkeen ole enää kukkineet. Tutustuin kurjenmiekkoihin lisää ja opin, että ne eivät pidä siitä, että ne istutetaan liian syvään. Siihen olin varmasti syyllistynyt.

Siirsinkin kaikki kurjenmiekkani pioniympyrän laajennokseen aiemmin kesällä, kun ne olivat vaarassa hukkua nurmikkoon ja sen myötä tulla ajetuksi nurmikon mukana. Muissa iiriksissä ei vielä ole näkynyt nuppuja, mutta ehkä nekin ensi vuonna tästä innostuvat. Tarjolla olisi muun muassa ’Empress of India’, joka on vaalean orvokinsininen. Myös perinteinen taatankurjenmiekka on jättänyt kukinnan väliin, joten toivon tämän siirron olevan niille kaikille hyväksi.

Scroll to top