Pioniympyrä kasvaa

Pihamme lähtökohtana on ympyrän muotoinen istutus, jota kutsun pioniympyräksi. Siinä kasvaa tällä hetkellä neljä pionia ja erilaisia muita perennoja. Alkutekijöissäänhän se vasta on istutusten osalta, mutta hahmotettavissa.

Nyt oli vihdoinkin aika kaivaa lavakaulukset esiin ja asemoida ne paikoilleen pioniympyrän ulkoreunoille polun viereen. Lavakaulusten asennusprojekti johti pienoiseen lisätyöhön polkujen muodossa, ja tämä oli askel kohti valmiimpaa istutusaluetta. Pioniympyrä siis kehittyy lähemmäs kohti lopullista perennojen ja hyötykasvien yhteiseloa eli kai se jonkinmoinen potager tulee lopulta olemaan.

Mittailua ja mallailua pioniympyrän ulkokehällä. Matonriekaleet ovat nollabudjetin katekankaina polun alla.

Ensimmäisenä koetin, miten eri tavoin lavakaulukset voi asetella. Kuvista huomaa hyvin, että valtaisan kokoisesta alueesta ei ole kysymys. Itse ympyrä on halkaisijaltaan kolme metriä. Niinpä istutuslaatikoiden asemointi piti miettiä tarkkaan. Päädyin asentamaan ne suoralla akselille ympyrästä nähtynä, ja ne sopivatkin hyvin suunniteltujen polkujen varteen.

Kevät herätti pionit ja nuputti tulppaanit

Pioniympyrän asukkeja ovat muun muassa pionit ’Garden Lace’, ’Coral Sunset’ ja ’Pecher’ sekä niiden uusin sisarus ’Duchesse de Nemours’, jonka istutin tänä keväänä. Haluaisin lisää pioneja myös ympyrän ulkolaidalle ja niiden seuraan sitten paljon ihania perennoja. Olen istuttanut jonkin verran sipulikukkia, muun muassa helmililjoja sekä pieniä parvitulppaaneita elävöittämään keskipihaa myös keväisin. Lisäksi nakkasin keskustan rungollisen syreenin alle muutaman näyttävän isomman tulppaanin keltaisen ja oranssin väreissä. Tulppaanit tuntuvat taantuvan täällä harvinaisenkin nopeasti, joten ne todennäköisesti ovat vain tämän kevään ilo.

Polun leveyden miettiminen käynnissä

Polkujen tarkoitus on ennen kaikkea katsetta ohjaava ja koristeellinen. Ne ovat vain puoli metriä leveitä, joten valtavia huoltotoimenpiteitä niiltä ei pysty tekemään. Sen mitä tarvitsee, toivottavasti kuitenkin.

Meillä oli ennestään kasa vanhoja tiiliä. Ne eivät ole olleet erityisen kestäviä, joten jos niitä joskus vielä saa hyödynnettyä, niin nyt. Siispä päätin korottaa istutuskehikot maasta tiilien avulla. Se pitää puun irti maanpinnasta, jonka toivoisin ennaltaehkäisevän laatikoiden lahoamista.

Polkujen alle katekangasta pitämään sora maasta erossa

Polku kulkee nyt ikään kuin suoraan ympyrän halki jatkaakseen toiselle puolelle, vaikka käytännössä katkeaakin ympyrän ajaksi. Se kiemurtelee vasemmalle kirsikkapuun alle ja oikealla toivottavasti tulevaisuudessa yhtyy metsärinteeseen johtavaan polkuun ja johtaa vaahteran alla olevan penkin luo.

Sorakerros paikoillaan

Käytettävissä oleva sora poluille on liian isorakeista, joten hiljakseen kokoan isompia murikoita polkujen reunoille rajaamaan istutusalueita ja keskikohta jää silloin enemmän hiekalle. Nollabudjetilla mennään, joten sitä otetaan, mitä saadaan. Visuaalisesti nuo isommat kivet miellyttävät kyllä silmää, tuovat vähän vaihtelua.

Etuovelta katsottuna polku johtaa suoraan pioniympyrän keskelle

Polku-urakka on toistaiseksi saatettu valmiiksi. Se, mihin polut lopulta johtavat ulkolaidoilla on vielä keskeneräinen homma, mutta toivottavasti ne ovat osa suurempaa verkostoa ja rajaavat tulevaisuudessa pihan eri alueita.

Pioniympyrän ulkokehä mietityttää varmasti monia. Siihen on tuloillaan rengasmainen istutus, johon pääosaa esittämään on valittu 52 kappaletta perennoja. Perennakuorma on noudettavissa ensi viikonloppuna, jonka jälkeen pääsen laittamaan tuon kohdan loppuunsa valmiiksi. Loppukesästä toivoisin näyn olevan huomattavasti vehreämpi ja miellyttävämpi kuin nyt. Sitä odotellessa!

Jätä kommentti

Siirry sivun alkuun
%d bloggaajaa tykkää tästä: