Viimeisiä viedään

Se on syksyn viimeisten kukkijoiden vuoro. Missäpä niitä paremmin pääsisi tutkimaan kuin Vuoreksen Kirjailijanpuistossa! Siellä kasvit on aseteltu preeriamaiseksi istutukseksi kaarteleviin polvenkorkuisiin kivialtaisiin, joiden laidoille on kaiverrettu runoja. Sielun- ja silmänruokaa samassa!

Asterit ovat kirkkaimpia syksyn väripaletissa.

Kesällä puisto suorastaan surisee, kun mehiläiset ja kimalaiset valloittavat kukinnot. Näin syksyllä, erityisesti kostean aamukasteen alla on hiljaisempi tunnelma, mutta silti luokseenvetävä. Puisto valmistui aikoinaan asuntomessuille, mutta parhaimmillaan se on nyt useamman vuoden jälkeen. Monilajiset, polveilevat istutukset löytyvät kartaltakin, jos haluat tutustua niihin tarkemmin.

Harmaata ja ruskeaa.
Ruosteen ja tulen sävyjä.

Perinteinen Pyynikkipläjäys

Syyskävelyllä Pyynikin puutalojen katveessa. Lehdet ovat leiskuvammillaan ja upea, kirkas syyspäivä käsillä. Pyynikinrinne on yksi Tampereen vanhoista asuinalueista, jolla sijaitsevat Tampereen mielestäni komeimmat talot. Alkujaan varakkaille asukkaille suunnitelluissa taloissa näkyy vahvasti kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin kynänjälki. Mikäs siinä on kivi- tai hirsitalon nököttäessa Pyynikin soraharjua vasten.

Pastellivärejä.

Pyynikki on ennen kaikkea tuttu upeista, Pyhäjärvelle avautuvista maisemistaan sekä honkien rytmittämästä rinteestään, jonka moni tuntee reittinä portaita seuraten munkkikahveelle näkötorniin. Pyynikki on suhteellisen laaja alue, jolle mahtuu uimarantaa, tenniskenttää, kesäteatteria, hotellia, mutta ennen kaikkea luontoa aivan kaupungin keskustan kupeessa.

Puuta, tiiltä ja kiveä.
Siirry sivun alkuun